Valmistusvuosi 1990. Tuotanto Granada/DVD Data-Mate. Kuvaformaatti 4:3 Ääni DD 2.0. Mono Kesto 250 minuuttia.
Jos Englantia vielä 2000-luvullakin pidetään vanhanaikaisena maana, oli 1930-luvun Britannia arvokonservatiivinen luokkayhteiskunta potenssiin viisi. Tuon ajan yläluokan joutilaasta elämästä kirjoitti hupaisaa komediaa brittikirjailija P.G. Wodehouse. Hänen kirjojensa päähahmoja ovat nuori tyhjäntoimittaja Bertie Wooster sekä hänen miespalvelijansa Jeeves, jonka tehtävänä housujen prässäämisen ja teen keittämisen ohella on pelastaa isäntänsä erilaisista hankaluuksista.
Jeevesin ja Woosterin edesottamuksia tehtiin televisiosarja jo aiemmin, mutta vasta kun rooleihin saatiin yksi saarivaltakunnan lahjakkaimmista koomikkopareista, Hugh Laurie ja Stephen Fry, hahmot muuttuivat kuolemattomiksi myös televisioruudussa. Sarjan neljästä tuotantokaudesta ensimmäisen viisi jaksoa ovat nyt saatavissa myös DVD-muodossa.
Bertie Wooster (Laurie) viettää joutilasta elämää 30-luvun Lontoossa vetelehtien muiden yläluokan poikamiesten kanssa Kuhnuriklubilla ja käyden välillä lounastamassa ystäviensä maaseutukartanoissa. Hän saa uudeksi miespalvelijakseen hillityn ja hienopuheisen Jeevesin (Fry) jonka taidot ulottuvat krapulan poistamisesta sydänsurujen ratkomiseen.
Sydänsuruja ja muita ongelmia onkin luvassa, sillä Woosterin voimakastahtoisilla tädeillä on omat suunnitelmansa tämän ”epäsosiaalisen eläimen” selän suoristamiseksi. Asialla on etenkin painajaismainen Agatha-täti (jokaisen joutilaan poikamiehen kauhu Mary Wimbush), joka yrittää saada veljenpoikansa naimisiin. Dahlia-täti (Brenda Bruce) käyttää ylivaltaansa veljenpoikaansa vaatimalla tätä selvittämään omia rahahuoliaan. Tätien aiheuttamien paineiden lisäksi Woosterilla on päänvaivanaan kuhnurikaveriensa Tuppyn (Robert Daws) ja Gussien (Richard Garnett) naisasiat. Onneksi Jeevesin luonnonlahjana on kaikenlaisten ongelmien ratkaiseminen, sillä Wooster itse pystyy vain sotkemaan omia ja ystäviensä huolia entisestään.
Kyllä Jeeves hoitaa ei ole mikä tahansa komediasarja brittitelevision laadukkaasta komediatehtaasta. Laatuun on satsattu. Sarja on kuvattu filmille (eikä videolle, niinkuin tv-sarjat yleensä), ja ajankuva lavasteineen ja pukuineen on samalla korkealla tasolla kuin esimerkiksi LWT:n Poirot-sarjassa. Matalamman budjetin komedioista poiketen sarjassa ei myöskään ole valmista naururaitaa katsojan huumorintajua ohjailemassa.
Stephen Fryn ja Hugh Laurien saumaton yhteistyö luotiin BBC:n komediaklassikoissa Musta Kyy ja Fry & Laurie. P.G.Wodehousen yli puoli vuosisataa aiemmin luomat hahmot on kuin kirjoitettu Fryta ja Laurie’a varten. Etenkin Fry on täydellinen hienopuheisena ja hillittynä palvelijana, jonka aivot toimivat huipputietokoneen tehokkuudella. Jeevesin ylisivistyneen puheenparren hienoudet saavat taitavankin kielimiehen kaipaamaan suomenkielistä tekstitystä. Onneksi suomennoksessa ei ole moittimista. Laurie puheliaana ja itseään täynnä olevana tyhjäntoimittajana on niin ikään elementissään, mutta jää roolissaan selkeästi kakkoseksi. Brittiläisen television perinteitä noudattaen myös muut näyttelijät on valittu tarkoin.
Ainoa moittimisen aihe on sarjan juonirakenteessa. Pari jaksoa Woosterin ja hänen ystäviensä naishuolien seuraamista vielä jaksaa, mutta kun sarjan kaikki viisi jaksoa kiertävät samaa kehää, alkaa meno jo puuduttaa, etenkin kun sarjan henkilögalleria pysyy lähes samana jaksosta toiseen.
Viisi 50-minuuttista jaksoa on kuitenkin varsin kohtuullinen annos 30-luvun seurapiirisotkuja Wodehousen, Fryn ja Laurien tapaan. Granada Television on televisionut Jeevesin ja Woosterin tarinat rahalla ja rakkaudella. Sitä on ilo katsoa.
teksti: Mikko Suhonen