Valmistusvuosi 1991. Tuotanto Granada/DVD Data-Mate. Kuvaformaatti 4:3 Ääni DD 2.0. Mono Kesto 330 minuuttia.
Tyhjäntoimittajapoikamies Bertie Wooster (Hugh Laurie) jatkaa kuhnurielämäänsä sotia edeltävässä Britanniassa. Bertien murheet ovat samat kuin komediasarjan ensimmäisellä kaudella. Ystävät onnistuvat edelleen ajamaan naisasiansa umpikujaan, ja pettyneet morsiamet uhkaavat toistuvasti Bertietä avioitumisaikeilla. Hääkellojen välttämiseksi on hänen saatava ystäviensä naisasiat kuntoon.
Päänvaivaa aiheuttavat edelleen myös vaateliaat sukulaiset. Tätien Dahlia ja Agatha vaatimukset yltävät naimisiinmenosta pöytähopeiden varastamiseen, eikä selkärangattomalla Bertiellä ole vaatimusten vastustamiseen tarvittavaa kanttia. Mikään ei siis ole muuttunut ensimmäisen tuotantokauden jälkeen.
Bertie Wooster ei olisi mitään ilman herrasmiespalvelija Jeevesiä (Stephen Fry), eivätkä Jeevesin taidot ongelmien selvittelijänä ole ruostuneet sitten ykköskauden. Minkä Wooster ystävineen sotkee, sen Jeeves korjaa peribrittiläisen hienostuneeseen tapaan. That'll be all sir?
Alkuperäisten Jeeves & Wooster –romaanien kirjoittaja P.G. Wodehouse luo armottomia karikatyyrejä brittiläisen yläluokan jäsenistä. Itseriittoiset naikkoset pompottavat selkärangattomia poikamiehiä, joita pahansisuiset appiukot pelottelevat ja inhottavat lapsukaiset terrorisoivat. Joukkoon liittyy myös itseoppineita oto-natsidiktaattoreja, ylimielisiä amerikkalaisia liikemiehiä, lammasmaisia sielunpaimenia ja pönttöpäisiä poliiseja. Ainoa hyveellinen ja täydellinen ihmisryhmä ovat näiden yläluokan tyhjäntoimittajatollojen herrasmiespalvelijat, jotka saa tolaltaan vain isännän solmion epäsopiva kuosi tai sukulaistytön epäilyttävä poikaystävä.
Tämän kansanosan pisteliäs kuvaaminen onkin toisen Jeeves-tuotantokauden paras ominaisuus. Itse tarinat pyörivät samaa kehää kuin ensimmäisellä tuotantokaudella. Esimerkiksi liskoja harrastavan Gussien (Richard Garnett), hänen höppänän mielitiettynsä Madeleinen (Diana Blackburn) ja Bertien välinen, jo ensimmäisellä kaudella alkanut kolmiodraama alkaa jo puuduttaa katsojaa, eikä pari uutta nössöä kosijaa ja omapäistä neitokaista juurikaan piristä paikalleen jumahtanutta sarjaa. Pitkiin jaksoihin mahtuu onneksi riittävästi taidokkaita yksityiskohtia, jotka pitävät mielenkiintoa yllä toistosta huolimatta.
Laurien ja Fryn täydellinen kemia on sarjan ydin. Ensimmäisellä kaudella merkittävässä roolissa olleet vaikutusvaltaiset Dahlia ja Agatha –tädit näkyvät uudessa sarjassa vain vilaukselta. Minä jäin kaipaamaan erityisesti Agatha-tätiä näyttelevää Mary Wimbushia, joka oli ensimmäisen kauden vahvoja tukipilareita. Toisella kaudella tämä huolettomien poikamiesten kauhu esiintyy vain yhdessä jaksossa. Hyviä näyttelijöitä sarjassa on toki muitakin. John Turner esittää antaumuksella Hitleriltä innoituksensa saanutta piskuisen fasistiryhmän johtajaa Roderick Spodea. Toinen vastustamaton hahmo on Michael Siberryn Bingo Little, vaaleanpunaisissa unelmissa elävä kuhnurikamu, joka rakastuu sydänjuuriaan myöten jokaiseen vastaantulevaan neitokaiseen.
Vaikka toinen tuotantokausi ei juurikaan tuonut uutta Kyllä Jeeves –sarjaan, tehtiin sarjaa vielä kaksi kautta lisää. Onneksi, sillä sarja sai aivan uutta potkua kolmannen kauden alussa Jeeves-Wooster-parivaljakon matkustaessa 30-luvun New Yorkiin.
Kuten edellisessä Jeeves-dvd:ssä, ei tässäkään ole lainkaan ekstroja. Suomenkielinen tekstitys on taiten tehty, ja suomennos tavoittaa varsin hyvin Jeevesin hyperkorrektit puheenparret, joiden ymmärtäminen ilman tekstejä on vaikeaa taitavillekin kielimiehille.
teksti: Mikko Suhonen