Kristiina Mäkelän hermot kiristyivät – iso huolilasti painoi päälle: "Korona melkein pelasti minut"

– Alkuun korona melkein pelasti minut, Mäkelä sanoo.

Mäkelän alkuvuosi oli täynnä huolia. Valmentajan palkkauksen kanssa oli vaikeuksia, ja hänen piti saada maataloustieteiden kandidaatin tutkintonsa valmiiksi.

– Tuntui, että kun maailma hetkeksi pysähtyi, se oli hyvä tauko ja rauhoittumishetki. Huomasin, että hermot ovat olleet tiukalla ja että minulla oli ollut liikaa stressiä, vaikka harjoittelu oli mennyt hyvin.

Tutkinto valmistui ajallaan, ja nyt Mäkelä kaavailee kilpailevansa ensimmäisen kerran 27. kesäkuuta Espoossa.

Paljon sattumia

Mäkelän lapsuuden koripalloharrastus katkesi siihen, ettei Orimattilan Jymyssä riittänyt tarpeeksi tyttöjä hänen ikäluokassaan. Jos niin ei olisi käynyt, Mäkelästä olisi ehkä tullut koripalloilija, kuten kaksi vuotta vanhemmasta siskosta Margareeta Mäkelästä, joka pelasi naisten SM-sarjassa.

– Oli sattumaa että joukkue loppui, ja onneksi äiti pakotti menemään yleisurheiluharjoituksiin. Olisin varmasti jäänyt koripalloon, koska siellä oli kavereita ja lämmin halli. Yleisurheiluharjoitukset olivat intervallijuoksuja pimeässä ulkona, ja suurin osa muista oli poikia.

Joukkueen loppuminen oli yksi sattumista, jotka ohjasivat Mäkelää. Hän sanoo miettineensä sattuman merkitystä elämässä paljon.

– Ei ole sattumaa, että joku pärjää, mutta on sattumasta kiinni, millaisia mahdollisuuksia annetaan. Ne voivat olla positiivisia mahdollisuuksia tai vahinkoja, jotka ohjaavat johonkin suuntaan. Sillä on suuri vaikutus tässä maailmassa.

Tärkeän mahdollisuuden Mäkelä sai, kun hän pääsi alueleiritykseen tavanomaista nuorempana.

– Sattumalta Ilpo Mikkonen oli nähnyt minut jossain ja sanonut, että Kristiinan pitää päästä alueleiritykseen. Niin pääsin vahingossa liian aikaisin sinne. Kun miettii sattumia minun urallani, niitä on ollut aika paljon.

Maailma ei odota

Koronakevät ei ole muuttanut syitä, joiden takia Mäkelä urheilee.

– Minun asenteeni on, että tulee mitä vain, bring it on (antaa tulla vain), meikäläinen menee läpi mistä vain. Joulukuussa mielessäni oli, että pitäisikö ottaa askel poispäin urheilusta, ja sitten tuli tällainen tilanne, jossa aluksi edes harjoitushalliin ei päässyt.

Lapsena Mäkelä ei haaveillut mitaleista tai olympialaisista.

– Minun tekemiseni on aina kummunnut eteenpäin menemisestä. Olen vain nauttinut tekemisestä ja uppoutunut siihen täysin.

Mäkelä korostaa, miten tärkeä on kyky reagoida muutoksiin.

– Korona menee samaan kastiin kaikkien muiden yllätysten kanssa. Mitä nopeammin sopeutuu, sen parempi. Jos on huono fiilis, se pitää hyväksyä ja itkeä itkut. Sitten siitä pitää päästä yli, koska siihen ei voi enää vaikuttaa.

Onko Mäkelä aina osannut noudattaa näitä oppeja?

– Varmasti tein nuorempina väärin, mutta kun on tarpeeksi vaikeita tilanteita, on ollut pakko tunnustaa että näin se menee. Ja kun on onnistunut vaikeassa tilanteessa pari kertaa, sen on oppinut. Minussa on sellainen puoli, että menen vaikka läpi harmaan kiven. Tiedän, että maailma menee eteenpäin, eikä se odota minua.