Hyvinkään ammuskelussa vuonna 2012 vakavasti loukkaantunut poliisi Heidi Foxell on käynyt läpi kovan tien. Loukkaantuminen, hoitovirhe, leukemia ja verenmyrkytys. Kesään ovat kuitenkin tuoneet valoa ystävät ja monet musiikkifestivaalit.
Katso videolta, miten Heidin valopilkku, hänen koiransa Nox temppuilee!
Festareilla Foxell tuntee olevansa kuin kuka tahansa muu. Liikuntavamma ei estä häntä nauttimasta musiikista.
Kesällä tuli koluttua läpi niin Ruisrock kuin Tikkurila Festivaalikin. Hän näki monet suosikkinsa; Sannin, Haloo Helsingin ja Ellinooran. Ellinooran Elefantin paino -kappale on hänelle erityisen tärkeä – hän on jopa tatuoinut sen sanat selkäänsä.
– Sain olla ystävieni kanssa, ai että se oli tosi siistiä, ihan huikeaa, Foxell muistelee kesän parhaita päiviä.
Kun hän puhuu festivaaleista, ystävistä tai henkireiästään matkustelusta, on ääni kirkas ja toiveikas. Koska jokainen päivä on lahja, eikä koskaan voi tietää, tuleeko huomista, hän sanoo.
– Varsinkin minun elämässäni tuntuu, ettei koskaan tiedä, mitä voi tapahtua. En voi sanoa, että pelkään, mutta halua saada mahdollisimman paljon kokemusta ja tehdä matkoja nyt kun elän. Nauttia joka hetkestä.
tatuointikaruselli
Iloa tuo koiranpentu Nox
Keväällä Foxell matkusti Malediiveille, syksyllä olisi tarkoitus lähteä äidin kanssa vielä johonkin lämpimään. Matkalla voi unohtaa sairaalan ja siellä tehtävät kokeet.
Kokeita, niitä onkin tehty paljon. Ja muutenkin sairaalat ja fysioterapiat ovat tulleet tutuiksi.
Verenmyrkytyksen jälkeen Foxell oli parin viikon ajan niin väsynyt, ettei meinannut jaksaa siirtyä sohvalta sänkyyn. Leukemia puolestaan on nyt remissiovaiheessa, eli se pysyy kurissa lääkkeillä.
Foxellista on tekeillä myös kirja. Hänen tarinansa julkaistaan Docencon Bulletproof-kirjana tämän vuoden lokakuussa.
– Ei tämä ole helppoa ollut. Käyn yhä psykologilla, se on tärkeää, koska saan siellä ajatuksiani selville.
Entä mikä on Foxellin tulevaisuuden unelma? Valmistua poliisiammattikorkeakoulusta, hän sanoo hetkeäkään miettimättä. Opintoja on jäljellä puolentoista vuoden verran. Etäopintojen ohella hän tekee pari vuoroa viikossa toimistotöitä Vantaan poliisiasemalla ja nauttii kotona kohta vuoden täyttävän Nox-koiran seurasta.
– Aamulla se herättää minut nuolemalla silmiäni, että nyt ulos, Foxell sanoo ja naurahtaa.
Ja juuri nytkin, haastattelun aikana, pieni Nox tuuppaa emännälleen lelua kuin sanoakseen: lopeta puhuminen ja leiki kanssani!
