Yläasteella koulukiusatuksi joutunut ruotsalaistyttö näpäytti luokkatovereitaan rohkealla kirjeellä.
Annica, 36, ei muistele yläasteaikoja iloisin mielin. Kahdenkymmenen vuoden takaiset kiusaamismuistot kummittelevat vielä nykyisin hänen mielessään.
– Kokemani yksinäisyys ja avuttomuus olivat niin vaikeita, että ne vaikuttavat minuun vielä tänäkin päivänä, Annica kertoo.
Tästä syystä nainen yllättyi täysin, kun hänen postiluukustaan putosi kutsu luokkakokoukseen. Annica ei kuitenkaan halunnut kohdata kiusaajiaan, vaan päätti vastata kutsuun rohkealla kirjeellä. Facebookissakin julkaistua kirje muistuttaa kiusaamisen pitkäaikaisista vaikutuksista, ja se on kerännyt jo 47 000 tykkääjää.
”Kukaan ei ansaitse sellaista”
Näin 8-luokalla kiusatuksi joutunut Annica vastasi luokkakokouskutsuun.
”Rakas luokka 9C, kiitos kutsusta luokkamme 20-vuotisjuhlaan.
En voi uskoa, että yläasteen päättymisestä on jo niin monta vuotta. Se tuntuu kuin eilispäivältä. Kuinka mukavaa, että voitte muistella niitä aikoja ilolla. Minulle se on synkkä ajanjakso elämässäni. Saatatte muistaa, että vaihdoin luokkaa kahdeksannella luokalla. Se oli keino päästä eroon siitä äkillisestä hiljaisuudesta, joka tuli, kun kuljin ohitsenne käytävällä. Ja siitä ilkkuvasta naurusta selkäni takana ja tuijotuksesta luokkahuoneissa. Muutama teistä omisti elämänsä minun kiusaamiselleni.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Hauska asia kiusaamisessa on se, ettei se katoa minnekään, vaikka siitä olisi kaksikymmentä vuotta. Vielä nykyäänkin pieni ääni päässäni sanoo että olen hyödytön, vaikka järkevästi ajatellen tiedän, ettei se ole totta. Mutta olen varma, että olette hyviä ihmisiä nykyään. Ehkä teillä joillain on lapsia. Sinä tapauksessa toivon, että heidän ei tarvitse herätä joka aamu kouluun mahassaan iso myökky. Kukaan ei ansaitse sellaista.