Kotimaiset tila- / marja- ja hedelmäviinit

Matkalle suomalaiselle viinitilalle

Tilaviinit ovat myös elämystuotteita. Ne ovat vahvasti sidoksissa sekä myyntipaikkaan, isäntään että emäntään. Suuri osa tilojen liikevaihdosta syntyy suurten turistiryhmien saapuessa tilalle ostamaan niin tilaviinejä kuin muitakin maatilan jalostettuja tuotteita. Onkin hienoa, että maatilamme ovat ottaneet mallia keskieurooppalaisista maatiloista, jotka pyrkivät korostamaan oman tilan imagoa tuottamalla itsensä näköisiä erikoistuotteita.

Tilaviinit maailmalla

Suomi ei ole millään muotoa ainutlaatuinen tilaviiniasiassa. Muut Skandinavian maat tuottavat samankaltaisia tuotteita. Itävalta, Saksa, Kanada, ovat myöskin tuottaneet marja- ja hedelmäviinejä. Tämän lisäksi heillä on jopa oma ”AOC” eli alkuperä luokituksensa marja- ja hedelmäviineille, jonka malli on otettu rypäleviinien maailmasta. Perinteisissä rypäleviinejä tuottavissa maissa marjaviinit ovat luonnollinen osa maataloutta. Tästä syystä asenteellisuutta ja vastakkainasettelua ei ole niin paljon kuin Suomessa. Koska tuotanto on haasteellista ja volyymit pienempiä ns. tilaviinit ovat usein kalliimpia kuin rypäleviinit.

Tilaviinit kilpasilla

Tilaviineille järjestetään myös kilpailuja. Uudessa Seelannissa on suurin, koko maailman kattava marja- ja hedelmäviini kilpailu. Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1892 suomalainen valkoherukkaan pohjautuva kuohuviini saavutti mainetta ja kunniaa. Tuo kuohuviini oli Nordforsin Mont de Bruyère eli Kanervavuori. Tämä todistaa että näitä viinejä on valmistettu suomessa jo hyvän aikaa.

Kotimaisia marja- ja hedelmäviinejä vuodesta 1887

Ensimmäiset suomalaiset marja- ja hedelmäviinit Nordfors esitteli jo vuonna 1887. 1900-luvun alkupuolella marja - ja hedelmäviinejä valmistetiin ainakin Lepaan Puutarhaoppilaitoksessa. 1919 alkanut kieltolaki,joka päättyi 5.4.1932, jätti jälkensä tilaviinien valmistukseen. Vasta vuonna 1995 saattoi tilaviinien kaupallinen valmistus alkaa uudelleen. Toki tälläkin välillä kotiviinien valmistaminen omaan käyttöön oli laillista. Muutamat luvanvaraiset alkoholitehtaat ovat jatkaneet kieltolain jälkeenkin toimintaansa.

Helmeilevä 'Omppu'

70-luvun puolivälissä alkoi Marlin Helmeilevän Omenaviinin voittokulku. Eräissä Alkoissa viiniä pakattiin valmiiksi käteviin viiden pullon muovikasseihin, joita myytiin 22 markalla. ”Omppuviinin” hankinnassa ei sopinut aikailla, sillä nopeimmat kahmivat pullot hitaiden nenien edestä. Myyjät saivat harmittavan usein kiinnittää oveen "Omenaviini loppu" -lapun ennen kuin tuotanto saatiin vastaamaan kysyntää.

Tilaviinejä moneen makuun

Tilaviinit sopivat hyvin monenlaisiin tilanteisiin ja ovat hyvin tehtyinä melko pitkämakuisia ja aromikkaita, pirteitä ja jopa hedelmäisiä. Muun muassa Muuruveden viherherukkaviini voi hyvinkin olla vaihtoehto Sauvignon Blanc tyyppisille viineille. Punaviinipuolella, Bothnia Plainin tammikypsytetystä variksenmarjaviinistä löytyi hieman Pinot Noir- viinien piirteitä. Lepaan Pomologi P.V Henkelin mukaan nimetty punaherukka-rosekuohuviini, joka valmistetaan perinteisellä Methode de Champagne menetelmällä, omaa hienoja marjaisia makuja. Tuotteen valmistus kestää minimissään kaksi vuotta. Tislepuolella oma lukunsa on Ahvenanmaan Ålvados omenatisle, joka tuo oman hauskan lisäpiirteen tilaviinitarjontaan. Vuoden 2003 vuoden tilaviini on Pihamaan makea roséviini. Se on ensimmäinen tilaviini, joka on saanut kultamitalin. Hieno osoitus ammattitaidon kehittymisestä!

Näin kesän korvalla kannattaa kääntää loma-auton urssi kohti kotimaan tilamatkailukohteita ja tutustua kotimaiseen juomatuotantoon!

Koonnut: sommelier Petri Pellinen/ Ruokala

Lähde: Markus Maulavirta / lopputyö tilaviineistä sekä haastattelu.