Tilaviinien uusi nousu sai ilmaa siipiensä alle suomen maaseudun muuttotappiosta. Voimakas väite, joka kuitenkin pitää paikkansa. Maaseutumme kaipasi lisääntyvää matkailua sekä maatilamme lisätuloja EU:n karsiessa perinteisen maanviljelyn tuloja. Tästä syystä tilaviinilöitä kannustettiin kehittämään toimintaansa samalla kun tilaviinien sunnuntaimyynti sallittiin. Edelleenkin suurin osa tilaviineistä myydään suoraan tiloilta. Sen sijaan tuottajien kenties parhaimmat tuotteet eli marjaliköörit menevät joko ravintolamyyntiin tai muutamat päätyvät Alkon toimitusvalikoiman listalle. Liköörien lisäksi jotkut tuottajat valmistavat hienoja marja- ja hedelmätisleitä joiden saatavuus on käytännössä kuluttajien käsien ulkopuolella.
Matkalle suomalaiselle viinitilalle
Tilaviinit ovat myös elämystuotteita. Ne ovat vahvasti sidoksissa sekä myyntipaikkaan, isäntään että emäntään. Suuri osa tilojen liikevaihdosta syntyy suurten turistiryhmien saapuessa tilalle ostamaan niin tilaviinejä kuin muitakin maatilan jalostettuja tuotteita. Onkin hienoa, että maatilamme ovat ottaneet mallia keskieurooppalaisista maatiloista, jotka pyrkivät korostamaan oman tilan imagoa tuottamalla itsensä näköisiä erikoistuotteita.
Tilaviinit maailmalla
Suomi ei ole millään muotoa ainutlaatuinen tilaviiniasiassa. Muut Skandinavian maat tuottavat samankaltaisia tuotteita. Itävalta, Saksa, Kanada, ovat myöskin tuottaneet marja- ja hedelmäviinejä. Tämän lisäksi heillä on jopa oma ”AOC” eli alkuperä luokituksensa marja- ja hedelmäviineille, jonka malli on otettu rypäleviinien maailmasta. Perinteisissä rypäleviinejä tuottavissa maissa marjaviinit ovat luonnollinen osa maataloutta. Tästä syystä asenteellisuutta ja vastakkainasettelua ei ole niin paljon kuin Suomessa. Koska tuotanto on haasteellista ja volyymit pienempiä ns. tilaviinit ovat usein kalliimpia kuin rypäleviinit.
Tilaviinit kilpasilla
Tilaviineille järjestetään myös kilpailuja. Uudessa Seelannissa on suurin, koko maailman kattava marja- ja hedelmäviini kilpailu. Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1892 suomalainen valkoherukkaan pohjautuva kuohuviini saavutti mainetta ja kunniaa. Tuo kuohuviini oli Nordforsin Mont de Bruyère eli Kanervavuori. Tämä todistaa että näitä viinejä on valmistettu suomessa jo hyvän aikaa.