Koskettava tositarina: "Tapasin siskoni ensi kertaa yli 30-vuotiaana"

33-vuotias Mia ajaa autoa ja puhuu samalla pikkusiskonsa kanssa puhelimessa. Häntä jännittää kohtaaminen, joka odottaa kohta ostoskeskuksen kahvilan edessä. Miltä nainen näyttäisi? Mia ei tiennyt, onko hänellä tummat vai vaaleat hiukset, olisiko hän pitkä vai lyhyt. Tuntomerkkejä ei tullut puhelimessa vaihdettua. Kahvilan edessä Mia kuitenkin tunnistaa siskopuolensa heti. Siskokset halaavat epäröimättä. He tapaavat nyt ensimmäistä kertaa.

Mia oli 10-vuotias, kun kuuli, että hänellä on kuusi vuotta vanhempi siskopuoli nimeltä Minna. Sisko, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Ennestään Mialla oli pikkusisko Mira ja vanhempi siskopuoli Marika.

– Löysin valokuvan vauvasta ja kysyin, kuka kuvassa on. Äiti sitten kertoi, että kuvassa on siskopuoleni. Siitä asti olen ajoittain pohtinut, että olisi kiva ottaa tähän siskoon joskus yhteyttä. Nuorena minulla ei kuitenkaan ollut siihen tarpeeksi rohkeutta, Mia kertoo.

Asia alkoi tuntua ajankohtaiselta vasta aikuisiässä, kun oma elämä oli tasoittunut ja perusasiat olivat kunnossa. Mia mietti asiaa etenkin tiistai-iltaisin, jolloin televisiosta tuli ohjelma Kadonneen jäljillä. Ohjelma rohkaisi vihdoin tekemään aloitteen. Askeleen ottamista helpotti myös se, että Mian serkku oli aikoinaan ollut samassa työpaikassa siskopuolen kanssa ja häneltä löytyi Minnan puhelinnumero.

Minnalle, 39, oli kerrottu siskojen olemassaolosta samoihin aikoihin, kun Miakin kuuli asiasta. Hänkin on sen jälkeen miettinyt monesti haluavansa ottaa yhteyttä siskoihin ja jopa etsinyt välillä biologisen isän osoitteen aikoakseen mennä käymään, mutta rohkeus ei ollut riittänyt.

Pitkän pohdinnan jälkeen eräänä tiistaina Mia päätti, että tulevana sunnuntaina hän vihdoin soittaa Minnalle. Kun puhelinsoiton aika tuli, Mian kädet tärisivät ja häntä jännitti.

– Pelkäsin, että mitä jos hän ei haluakaan jutella. Mitä jos hän löisi heti luurin korvaan, eikä tahtoisi olla kanssani missään tekemisissä? Minna tiesi heti nimeni kuultuaan, kuka olen. Hän oli yllättynyt. Ensimmäisessä puhelussa emme puhuneet paljoa. Ehdotin Minnalle tapaamista ja hän lupasi miettiä asiaa. Jo seuraavana päivänä hän lähetti minulle tekstiviestin ja ehdotti tapaamista seuraavalle perjantaille, Mia muistelee.

"Huomasimme heti olevamme siskokset"

Tapaaminen jännitti Miaa kovasti. Pahinta jännitystä helpotti puhelu pikkusiskon kanssa, joka oli hengessä mukana. Kahvilan edessä siskokset tunnistivat toisensa heti, vaikka näkivätkin toisensa ensimmäistä kertaa. Halaaminen tuli kuin itsestään ja siitä lähtien siskokset ovatkin aina halanneet toisiaan tavatessa ja erotessa.

– Ensimmäinen tapaamisemme oli hieno kokemus. Tulimme hyvin juttuun ja huomasimme heti olevamme siskokset. Meissä on hirmu paljon samanlaista! Huomasimme meillä olevan paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita, kuten matkailu. Molemmat ovat myös herkkiä ihmisiä. Siinä sitten juttelimme, kuinka elämä on nämä yli kolmekymmentä vuotta kummallakin mennyt. Itkimme ja nauroimme, Mia kuvailee.

Mia oli kuullut jo aiemmin, että Minna on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Hänestä oli mukavaa saada nyt tietää lapsista ja heidän kuulumisistaan enemmän. Mies oli siskosten tapaamisen aikaan pelimatkalla ja lapset kavereillaan, mutta jokainen heistä odotti tahoillaan kovasti tietoja äidin tärkeästä tapaamisesta.

Siskokset sopivatkin heti uuden tapaamisen Minnan kotiin. Silloin mukana oli myös pikkusisko Mira, 30, joka oli jännittynyt ja innostunut näkemään uusia sukulaisia.

– Katsoimme vanhoja valokuvia ja kuulimme lisää heidän elämästään. Minnan perhe on todella mukava ja lapsetkin ottivat meidät hyvin vastaan. Jälleen sovimme seuraavan tapaamisen, Mia kertoo.

Ennen joulua kaikki kolme siskoa kävivät tapaamassa isäänsä. Minna oli miettinyt usein, miksei isä ole ottanut häneen koskaan yhteyttä ja mitä aikoinaan on oikeasti tapahtunut.

– Toki ymmärsin Minnan ikävätkin tuntemukset. Tuntui tietysti pahalta, että minulle isäni on ollut lähellä läpi elämän ja hänelle ei. Onneksi Minnalla on aivan ihana isäpuoli, jota hän luonnollisesti pitää isänään. Mietin, miksen uskaltanut ottaa yhteyttä Minnaan jo paljon aiemmin. Tuntuu kuin olisi mennyt paljon vuosia hukkaan. Toivottavasti meillä on kuitenkin paljon yhteisiä vuosia edessä! Minnalla on ollut kaikesta huolimatta hyvä elämä ja hänellä on myönteinen elämänasenne, Mia kuvailee.

Tyttäret tapasivat isänsä Miran luona. Isää tapaaminen jännitti kovasti, kuten Minnaakin. Tapaaminen sujui kuitenkin hyvin.

– Juttelimme niitä näitä. Isästä oli ehkä helpompaa puhua yleisistä asioista, Mia summaa.

Matkailu yhdistää

Yhteinen matkailuharrastus on herättänyt naisissa hilpeyttä: tutustuttuaan Mia ja Minna saivat huomata, että olivat varanneet tahoillaan toisistaan tietämättä lomamatkan samaan kohteeseen, joka oli molemmille uusi. Matkustusajankohta sentään oli eri, joten Minna ehti lomalta palattuaan antaa Mialle matkavinkkejä. Muitakin yhteisiä piirteitä on löytynyt – sen lisäksi, että kaikkien siskosten nimet alkavat sattumalta M-kirjaimella.

– Minna ja minä olemme molemmat koti-ihmisiä. Mira ja Minna ovat puolestaan kaikkiruokaisia – he tykkäävät leipoa ja laittaa ruokaa, joka ei taas minun lempipuuhiini kuulu. Kaikki ovat sanoneet, että me kolme olemme todella samannäköisiä.

Siskoksilla on hyvät välit. Mia on tyytyväinen, että uskalsi viime vuonna vihdoin soittaa Minnalle.

– Sain ihanan siskon ja kaksi siskonlasta. Viime tapaamisella toinen lapsista kutsui minua jo tädiksi, se tuntui kivalta. Tapaamme usein ja kirjoittelemme sähköposteja. On ollut hienoa saada siskokset yhteen, Mia hymyilee tyytyväisenä.

Kuvien henkilöt eivät liity juttuun.

Teksti: MTV3/Helmi, Anni Uittamo

Kuvat: Shutterstock