Jos tästä vuodesta on jäänyt jotain mieleen, taattuja asioita ovat koronapandemia, EU:n ja Britannian tulevaisuuden suhteet, Euroopan unionin budjetti ja korona-apupaketti, sekä Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Näiden mediaa ja eurooppalaisten elämää hallinneiden uutisten ohessa, joskus myös varjossa, tapahtui paljon muutakin, lähialueiltamme rajat ylittäviin maailmanlaajuisiin trendeihin.
Tässä katsaus joihinkin näistä tapahtumista.
Vuosikymmen on kulunut niin kutsutusta arabikeväästä. Sen seuraukset tuntuivat ja näkyivät surullisesti edelleen tänä vuonna.
Syyrian konflikti ei ole ohi, vaikka presidentti Bashar al-Assad sai vahvistettua asemaansa kuluneen vuoden aikana, Venäjän tuella.
Venäjän ja Assadia vastustavan Turkin maaliskuinen tulitaukosopimus Idlibissä vahvisti myös Recep Tayyip Erdoganin asemaa Syyrian pohjoisosissa. Turkin joukkojen keskeinen vihollinen ovat koillisen Syyrian Rojavan alueen kurdit.
Pakolaistilanne yhä valtava
Syyrian pakolaistilanne on yhä jättimäinen. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan maan sisäisiä pakolaisia on yli kuusi miljoonaa. Maan jättäneitä on kuutisen miljoonaa.
Syyrian tilanne näkyi myös Välimerellä, kun Eurooppaan pyrki meritse hieman alle satatuhatta ihmistä. Heistä osa sotaa ja sortoa pakenevia Lähi-idästä ja Afrikasta, osa etsimässä parempaa elämää useista eri syistä.
Jihadistinen Isis ei ole täysin kukistettu, ja se vaikuttaa myös muun muassa naapurimaassa Irakissa, ja Afganistanissa, missä talibanien asema vain vahvistui, myös poliittisesti.
Jihadismi koetteli Sahelin alueella
Isisin, al-Qaidan ja Boko Haramin jihadistinen terrorismi horjuttivat valtioita erityisesti Sahelin alueella Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Atlantin rantavaltiosta Mauritaniasta Afrikan sarveen.
Terroristien toimintaa helpottivat epävakaat ja epäsuositut hallitukset, asevoimien väliintulot, köyhyys ja ihmisten huonot tulevaisuudennäkymät. Ulkovallat tänäkin vuonna pyrkivät vaikuttamaan alueen maiden politiikkaan.