Kuopion tuhoisa bussiturma on järkyttävä muistutus siitä, kuinka katastrofi voi sattua silmänräpäyksessä – se ei katso aikaa tai paikkaa.
Kävelin useaan otteeseen ympäri turmapaikkaa eilen illalla ja tänään aamulla. Etenkin myöhään eilen alue oli täynnä ihmisiä seuraamassa pudonneen bussin nostoa, mutta vielä aamullakin ihmisiä tuli paikalle tasaiseen tahtiin.
Aluetta tarkastellessani mieleeni tuli monien paikallisten tavoin kysymys: miten ihmeessä tämä onnettomuus on päässyt tapahtumaan?
Kyseinen moottoritieramppi risteysalueineen on varsin selkeä, eikä siinä uskoisi tapahtuvan kuin korkeintaan pieniä nokkakolareita, jos niitäkään. Voisin luonnehtia paikkaa toteamalla, että se on epätodennäköinen paikka onnettomuuden syntymiselle.
Huhupuheita syystä
Mutta epätodennäköinen pääsi tapahtumaan eilen. Paikallisten keskusteluissa vilisee nyt lukuisia huhupuheita onnettomuuden syystä, mutta mitään varmaa ei kuitenkaan tiedetä.
Yksi asia on kuitenkin varma – kun paikalliset kuulivat pahasta onnettomuudesta, niin ensimmäisenä he kertoivat itselleen nousseen kovan huolen lähiomaisistaan.
Keskustelin turmapaikalla useiden perheellisten ihmisten kanssa, jotka kertoivat mieleensä tulleen välittömästi uutisen kuultuaan, että ”ei kai minun lapseni ollut siinä bussissa”.
Erään perheen vanhemmat kertoivat tilanteen järkyttäneen heitä syvästi, koska heidän lapsensa kulkevat turmasillan ohi kouluun päivittäin.
Tutulla seudulla ei uskoisi tapahtuvan useita henkiä vaativaa katastrofia.
"Näin ei olisi pitänyt käydä"
Ajatus siitä, että omat rakkaimpansa voi menettää milloin tahansa, tuo myös turman uhrien tuskan konkreettisesti kaikkien turmapaikalla kävijöiden mieleen. Uhreja ja heidän omaisiaan ei tarvitse tuntea ymmärtääkseen heidän tuskansa.
Eräs vanha rouva seisoskeli seuraavana aamulla turmasillan vierellä ja kertoi värisevällä äänellä, että häntä vain itkettää turman uhrien puolesta. Vierellä ollut vanhempi mieshenkilö pyöritteli päätään ja koetti pohtia turman kulkua. Johtopäätös oli, että näin ei olisi pitänyt käydä.
Paikan päällä oli selvästi havaittavissa, että ihmiset haluavat nyt tyhjentäviä vastauksia ja niitä toivottavasti saadaan, kunhan onnettomuustutkinta etenee. Järkytystä ja omaisten tuskaa vastauksetkaan eivät kuitenkaan poista.