Ensin Brexit, nyt Trump. Miten on mahdollista, että toistuvasti mielipide-eliitti veikkaa väärää hevosta?
Vuonna 2016 luottamus asiantuntijoihin, ennustelaitoksiin ja eliittiin on murentunut. Mielipidekyselyt eivät onnistu tavoittamaan kansan syvien rivien hiljaista protestia.
Nebraskassa, Stokessa ja Kontulassa käsi pusertuu nyrkkiin taskussa, mutta omaa mielipidettä ei kehdata sanoa edes ääneen. "Väärän" mielipiteen lausuja teilataan armotta.
Myös meiltä löytyy kotoinen esimerkki: perussuomalaiset ovat päihittäneet gallupeja, viimeksi eduskuntavaaleissa 2015.
Peiliin on syytä katsoa myös median. Trumpin voittokulku on hyvä muistutus, että lukijoille ja katsojille pitää kertoa mitä tietää, eikä sitä mitä toivoo. Journalisteille on nytkin kova työ pitää tunteensa kurissa Trumpin voittoa märehtiessä.
Ihmiset elävät yhä enemmän kahdessa todellisuudessa ja tunnetusti sosiaalinen media vahvistaa tätä. Ihmiset hakeutuvat mielellään twitterissä, somessa omiensa joukkoon. Kokonaisempi kuva yhteiskunnasta syntyisi, jos uskaltautuu kuplastaan ulos Forssaan, Haapajärvelle, Kainuuseen tai Porin torille.
Kansa, meillä ja maailmalla, on ollut arvaamaton jo pitkään. Yksi saranakohta oli amerikkalaisen investointipankki Lehman Brothersin kaatuminen vuonna 2008, jonka jälkeen kriisit ovat seuranneet toisiaan lähes kymmenen vuotta. Lopputuloksena politiikka on rikki, koska työ ja talous ovat rikki.
Ihmiset janoavat monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia vastauksia. Vaalien voittajat ovat pystyneet niitä antamaan, ainakin muita paremmin.
Itselläni ei ollut vahvaa tai edes heikkoakaan mielipidettä tähänkään henkilövalintaan, mutta viime päivinä aloin hieman uskoa Clintonin voittoon. Tempauduin siis valtavirran matkaan ilman omien aivojen käyttöä.
Trump ja Brexit ovat antaneet karun opetuksen minullekin: luulo ei ole tiedon väärti. Vuonna 2016 yllätys on uusi normaali.
2:02
