EU-johtajat istuivat pyöreän kokouspöydän ympärillä kesäkuun lopun huippukokouksessaan koko rahan edestä. Osa halusi luovuttaa torstaina jo puolilta öin, mutta osa ei halunnut antaa nyt periksi.
Huippukokouskompleksin mediakeskuksen kello tikitti torstain ja perjantain vastaisena yönä kohtalokkaan osoittavasti. Omalla puolellaan nuokahtelevat toimittajat havahtuivat silloin tällöin, kun eri maiden delegaatioiden niin sanotut hevoskuiskaajat saapuivat sopustamaan tuoreita terveisiä kokoushuoneesta.
Käänteitä ja kerrottavaa riittikin, sillä yön muuttoliikekeskustelu venyi tunti tunnilta aina aamuun asti. Illalla äänekkäästi esiintynyt ja muiden päätösten kaatamista veto-oikeudellaankin uhannut Italian pääministeri Giuseppe Conte halusi siirtolaisten taakanjaosta selvät merkinnät sopimukseen. Kriittisesti asiaan suhtautuvat Visegrad -maat Unkarin johdolla pitivät puolestaan tiukasti kiinni vapaaehtoisuuteen perustavasta kirjauksesta. Eurooppaneuvostoa johtavalla Donald Tuskilla pitikin kiirettä, kun päätösluonnoksia muokattiin vuoroin kenenkin suuhun sopiviksi.
Osa jäsenmaista olisi halunnut lyödä hanskat tiskiin jo viimeistään puolen yön jälkeen. Toinen puoli pöytää oli kuitenkin päättänyt, että ennen sopimusta periksi ei nyt anneta.
Valkoinen savu nousi kokoushuoneesta lopulta puoli kuuden aikaan aamulla. Sopu uusista maihinnousukeskuksista Välimerelle, rajavalvonnan lisäämisestä ja muun muassa ongelman määrittämisestä yhteiseksi asiaksi oli syntynyt. Sinällään on erinomaisen hienoa, että eriseurainen EU:n ykköskerho pääsi ylipäätään sopimukseen, jonka kaikki voivat allekirjoittaa. Pääministeri Sipilän mukaan henki oli ollut jopa erityisen rakentava ja ratkaisukeskeinen. Lähtökohtiin nähden tärkeä ja hieno saavutus sekä ilmeisen tärkeä pelastusrengas myös Saksan Angela Merkelille.
Kokonaan toinen asia sitten onkin se, kuinka paljon sopimuksesta on hyötyä ja kuinka toimivaksi se osoittautuu.
Uusien maihinnousukeskusten kautta turvapaikan Euroopasta saavat tullaan sopimuksen mukaan siirtämään jäsenmaihin siis vapaaehtoisuuden perusteella. Sipilän mukaan yksityiskohdat ovat monelta osin auki, mutta kyse olisi nykyisen kaltaisen kiintiöpakolaisjärjestelmän kaltaisesta systeemistä. Jokainen maa saa siis itse päättää kuinka paljon pakolaisia se haluaa vastaanottaa.
Rakentava ja ratkaisukeskeinen henki onkin varmasti viimeistään silloin koetuksella, kun nihkeästi turvapaikanhakijoihin suhtautuneet jäsenmaat ilmoittavat pitävät linjastaan kiinni ja uusien keskusten kautta turvapaikan saaneet jäävät vain osan jäsenmaista hoidettavaksi. Prosessi ehkä nopeutuu, mutta taakan kantavat luultavasti samat maat kuin nytkin.
29.06.2018 Klo 20.23. Jutun otsikko muutettu.