Suomen Nuorten Leijonien alkusarja MM-kisoissa on paljastanut 2000-luvulla syntyneiden ikäluokkien ongelman. MTV Urheilun Marko Leppänen pohtii, miksi Suomen nuoret eivät jaksa kiinnostua puolustamisesta.
Nuorten Leijonien alkusarjan 2–5-tappioon päättynyt päätöspeli jätti valjun kuvan. Sveitsi on kehittynyt ja joukkue oli täynnä näppäriä pelaajia, mutta Suomen olisi pitänyt pystyä naulaamaan peli jo avauserässä.
Paljon on kiinnitetty huomiota tehottomuuteen, mutta isossa kuvassa merkittävämpi kehityskohde liittyy siihen palloilulajin toiseen osa-alueeseen – puolustuspeliin.
Suomen hyökkääjistössä on tätä nykyä liikaa yhden tempun poneja, jotka pelaavat peliä vain yhteen suuntaan. Oma alue jää hoitamatta ja mies pelaamatta loppuun asti, kun mieli halajaa jo tehopisteitä tuottavaan ylivoimahyökkäykseen.
Suomen peli näyttää olevan näennäisesti hyvin näpeissä, kunnes hyökkääjien älytön ahneus ja huono asenne johtavat siihen, että puolustuspaketti rävähtää auki kuin 2000-luvun taitteen it-miljonäärin lompakko yökerhossa. Ja sittenkin pannaankin kädet ristiin ja toivotaan, että Justus Annunen on vetreänä.
Suomen puolustajat näyttävät välillä uunoilta, kun hyökkäys kääntyy salamannopeasti omiin hyökkääjien velttouden takia.
Vaaran merkit olivat ilmassa jo viime vuonna 18-vuotiaiden MM-kisoissa, jossa suomalaiset syyllistyivät yksin puskemiseen ja sooloiluun.
Suomen U20-joukkueen nykypainos on kuin pikkupoikajoukko, jotka jättää huoneensa siivoamatta ja siirtyy saman tien karkkipussi kädessä videopelien ääreen.
LUE MYÖS: Jääkiekkoliiton pomo väittää: Suomea on ruvettu matkimaan maailmalla – ”Aika tuttu peli erottui”
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Ja sitten se syytösosuus. Eli kenen vika?
Leijonien kurittomuuden juurisyyt ovat pidemmällä kuin tämän vuoden leirityksessä. Sinänsä ironista, että valmennustiimiin kuuluvat Raimo Helminen, Erik Hämäläinen ja Tuomo Ruutu olivat urillaan jääkiekkoasenteen parasta A-luokkaa. He kelpaisivat asenteen mallioppilaiksi ihan missä tahansa verrokkiryhmässä.
Ei nyt mennä yksilöihin, sillä kurittomuus vaivaa Suomea kautta linjan. Aika harvalle voi antaa puhtaat paperit esimerkiksi oman alueen puolustuspelissä ja takakarvauksessa.
Eikä pelaajia edes välttämättä kannata osoitella. He tekevät sen mitä heiltä on siihen astisella jääkiekkouralla vaadittu tekemään.
Suomalaisen jääkiekon nousu on tehty laadukkaissa seuroissa Jääkiekkoliiton ohjauksessa. Kun vuosikausien vähtäämisen ansiosta kolmosketjun yksisilmäisistä Stiga-hyökkääjistä on saatu rakennettu taitavia, luovia ja hyökkäysvoimaisia yksilöitä, se toinen puoli on unohtunut.
LUE MYÖS: Matkitaanko Suomea? Petteri Sihvonen tyrmää liittopomon möläytyksen – ”Pahinta urheilussa!”
Suomeen mahtuu jääkiekossakin liian usein vain se yksi totuus. Näillä 2000-luvulla syntyneillä pohjan muodostavat hyökkäyspeli, kärkikynät, ilmaveivit ja ja Youtuben kikkavideot. Eikä niissä sinänsä ole mitään pahaa, mutta kun jääkiekkoilu ainakin toistaiseksi vaatii huipulla ajoittain sitä epämukavampaakin raatamista.
Suurin osa 1990-luvun suurnimistä on perustanut menestyksensä vankkaan vastuullisuuteen ja kahden suunnan peliin. Sen takia Aleksander Barkov, Sebastian Aho ja Mikko Rantanen ovat niin kovassa huudossa NHL-kehissä.
Vanhaa "lahjattomat treenaa" ja "puolusta jos et muuten pärjää" -asennetta on ilmassa vielä yllättävän paljon.
Nuorien pelaajien agenteilla kiiluvat silmissä NHL:n tulokassopimuksen provikat ja seuroilla kasvattajarahat. Seurat tyrkyttävät maajoukkueisiin ykkösrivin pelaajiaan, jotka eivät olet tottuneet varjelemaan omaa maaliaan.
Yksilöä yritetään puskea joka suunnalta läpi nopeasti, ja siinä vauhtisokeudessa unohtuvat joukkueurheilun ikiaikaiset lainalaisuudet.
Eli pieni vinkki nuorelle pelaajalle, jonka lahjakkuus ei ole ihan Patrik Laineen tasoa. Opettele puolustamaan, kamppailemaan ja voittamaan aloituksia. Et ehkä pääse tallaamaan leijonapolkua, mutta ura aukenee jossain vaiheessa varmasti.
LUE MYÖS: Raimo Helmisen elekieli kertoi kaiken – hämäsivätkö Nuorten Leijonien edelliset ottelut isoa kuvaa?
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Nuorten Leijonien alkulohko ja peliohjelma vielä korostivat ongelmia, koska ottelut Slovakiaa ja Kazakstania vastaan eivät vaatineet pelille heittäytymistä ja oman pesän hoitamista.
Jos Suomi häviää puolivälierän USA:ta vastaan, nuorten MM-kisoista jää valju maku.
U20-tasolla on kuitenkin se hieno ominaisuus, että joukkueessa saattaa tapahtua käänne salamannopeasti. Pelaajat eivät olleet itsekään tyytyväisiä asenteeseen Sveitsi-ottelun jälkeen.
Yksi hyvä palaveri, pari onnistunutta Turhapuro-vitsiä kopissa, monsterialku USA:ta vastaan, puolustushaalerit päälle ja homma jiiriin.
Sitten ollaankin kohta taas finaalissa.