Vuosi sitten Qatarissa pelattiin jalkapallon miesten MM-kisojen alkusarjojen otteluja kuumissa olosuhteissa. Siirtotyöläisten huonot olot ovat jääneet unohduksiin, kirjoittaa MTV uutisten ulkomaantoimittaja Janne Hopsu, joka on pelannut ja seurannut jalkapalloa 1970-luvulta lähtien.
Vuosi Fifa-sirkuksen jälkeen maailmanjärjestön puheenjohtaja Gianni Infantino puuhaa jalkapallokisoja Saudi-Arabiaan 2034, puuhattuaan ne ensin viime vuonna Qatariin.
Mutta Qatarista ensin.
Infantino ja Qatar eivät ehkä pettäneet jalkapallon ystäviä, mutta he pettivät heidät, joita ilman kisat eivät olisi olleet mahdollista, mutta jotka juhlapuheiden aaveina saivat palkkiokseen imeliä lupauksia, jos eivät olleet ehtineet kuolla.
"He" ovat siirtotyöläisiä rakennuksilta palveluihin, kodeissa neljän seinän sisällä.
Infantino Fifa-munkkilatinallaan julisti Qatarin kisat "parhaiksi koskaan", ja niillä oli "käänteentekevä perintö” (transformative legacy).
Nihkeät lupaukset, ulkoa painostetut työlakimuutokset kafala-järjestelmään, muutosten vastentahtoinen, jos minkäänlainen toimeenpano, ovat osoittautuneet juuri sellaisiksi kuin saattoi ounastella ennen kisoja, niiden aikana, ja niiden jälkeen.
Menneet ennustavat tulevaa
Siirtotyöläisten heppoisesta mielivaltaiseen skaalautuva kohtelu jatkuu Qatarissa.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin vähälle huomiolle jäänyt tuore raportti A Legacy In Jeopardy (Perintö vaarassa) kertoo, kuinka "käänteentekevät" kisat olivat.
Työntekijät eivät voi vailla huolta edelleenkään vaihtaa sovitusti työpaikkaa, minimipalkkarajaa kierretään, palkkoja varastetaan, kuolemantapausten tutkinnat ja rekisteröinnit ovat mitä ovat…
Väärinkäytösten lista jatkuu. Ja Amnesty listaa raportissaan 10 kohdan toivelistan, kafala-järjestelmästä luopumisesta ja pakkotyön lopettamisesta kotiapulaisten fyysiseen suojeluun ja tapahtuneiden vääryyksien korvauksiin.
Ei siis minkäänlaista perustavanlaatuista parannusta.
Toisin kuin pankkimaailmassa todetaan, ettei menneisyys ole tulevaisuuden tae, Qatarin kohdalla uskaltaa sanoa, että se on. Kyse ei ole rahasta, sillä siitä ei ole pulaa.
Qatar sai julkisuussirkuksensa ja "perintönsä". Qatar porskuttaa eteenpäin, vaikka kyse oli tyhjien perusihmisoikeuslupausten futisrevyystä.
Se voi myös tyynesti tehdä niin.
Koska kuten tiedetään, urheilu ja politiikka eivät tietenkään mitenkään liity toisiinsa. Ja kun Qatar on Euroopalle merkittävä maakaasun toimittaja, ja Yhdysvalloille sotilastukikohta, täällä lännessäkin ihmisoikeustilanteesta ollaan hissukseen.
Infantinon käänne
Infantinon Fifa-sanakirjassa "käänteentekevällä" tietysti on ihan oma merkityksensä. Käänne huonompaan.
Fifan ylipöhöttyneet MM-kisat 2030 (48 maata, 104 ottelua plus läpitunkeva sponsorimarkkinointi) pelataan kolmella mantereella: Euroopassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Virallisen selityksen mukaan Argentiina, Paraguay ja Uruguay isännöivät yhteensä kolme avausottelua, koska sata vuotta aiemmin ensimmäiset kisat pelattiin Uruguayssa.
Juhlapainosselityksen rinnalla on kyynisempi näkemys: 2030 kolmella mantereella pelaaminen tarkoittaa, että nämä kolme mannerta eivät voi hakea 2034 kisoja.
Niitä ei voi hakea myöskään Pohjois- ja Keski-Amerikka, koska siellä pelataan 2026 (Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko).
Jäljelle jää Aasia, toisin sanoen Saudi-Arabia. Oseaniasta ei ole järjestäjäksi, koska Australia pelaa tätä nykyä Aasian karsintoja.
Viimeistään tässä vaiheessa Infantinon rooli nousee vähintään mielenkiintoisaksi.
Miljardishow´n suunnitelmat
Aiemmin Qatarin ylellisyyteen viehtynyt Infantino pörrää nyt saudien hunajapurkilla. Hän on kannattanut maata kisaisännäksi vuosia, ja on ajanut saudien urheilupesutavoitteita, kuten MM-kisojen järjestäminen joka toinen vuosi.
Mieletön hanke haudattiin.
Kun Fifa oli ilmoittanut vuoden 2030 kisojen kuviot, järjestö päätti yllättäen aikaistaa kolmella vuodella 2034-kisojen hakuprosessia, ihan korruptoituneiden ex-fifa-johtajien joãohavelange- ja seppblatter-hengessä.
Eikä siinä tietenkään kaikki: Kiinnostuneille maille annettiin 25 päivää, siis alle kuukausi, ilmoittaa kiinnostuksensa. Sen jälkeen piti muutamassa viikossa lähettää virallinen hakemus Fifan pääkonttoriin Sveitsin Zürichiin.
Saudeilla oli miljardishow'n suunnitelmat valmiina kassakaapissa. Se reagoi aikaistamisilmoitukseen käytännössä silmänräpäyksessä.
Pian tämän jälkeen Infantino fanitti saudien hakemusta Fifan Aasian järjestön Afc:n kokouksessa Uzbekistanissa. Kisoja miettineet Indonesia ja Australia heittivät hakemuksensa roskakoriin.
Jos tämä haisee härskisti voittavalta paitsiomaalilta, se on härskisti voittava paitsiomaali. Jalkapallopoliittista Var-tuomarointia Fifassa ei harrasteta.
Absurdi esitys
Siirtotyöläisten työolot Saudi-Arabiassa ovat Qatarin malliin yhtä juhlaa – työnantajille.
Pääseekö Amnesty tai mikään muu järjestö Saudi-Arabiaan tekemään ihmisoikeusraportointia?
Kehottaako Infantino sokeroiduin sanoin saudeja parantamaan tapojaan?
Muistammehan absurdin tunnin esityksen, jossa Infantino sanoi tuntevansa olevansa niin siirtotyöläinen, homo, vammainen, arabi, afrikkalainen kuin nainen. Sellainen luonnistuu valkoihoiselta eurooppalaiselta heterolta, jolla on materiaalisesti kaikki erittäin hyvin.
Jos Saudi-Arabia ei vuosikymmenessä kovasti muutu, jäävät taas yhdet miesten MM-kisat katsomatta. Parempaakin tekemistä löytyy.
