Etukäteen meille oli kerrottu, että osa toimittajista oli kysynyt lupaa nukkua Kööpenhaminan oikeustalon ovella. He halusivat varmistaa olevansa ensimmäisenä siinä jonossa, josta jaetaan aamulla nopeimmille muutamat istumapaikat samaan oikeussaliin tanskalaiskeksijä Peter Madsenin kanssa.
En tiedä, yöpyivätkö jotkut todella ulkona, mutta ainakin eilen aamulla kuuden jälkeen jonossa seisoi viltit yllään parikymmentä toimittajaa. Kuusi heistä pääsi oikeussaliin, me loput jonotimme turvatarkastuksen läpi lehdistöhuoneeseen, johon välitettiin televisioruuduille suorana kuva oikeudenkäynnistä.
Lehdistöhuone oli ääriään myöten täynnä, kun sata toimittajaa 13 eri maasta ahtautui kellarihuoneeseen.
Ennen oikeudenkäynnin alkamista aamulla torille oikeustalon eteen kerääntyi jatkuvasti lisää toimittajia ja kuvausryhmiä. Telttoja pystytettiin suojaksi sateelta ja paikalta lähetettiin suoraa lähetystä eri maiden medioihin.
Kun kaksi tummennetuin lasein varustettua mustaa pakettiautoa kaartoi kulman takaa paikalle hieman ennen yhdeksää, alkoi kuvaajien ja toimittajien kilpajuoksu. Peter Madsenia tuotiin oikeuteen, mutta kukaan ei pystynyt näkemään sisälle autoon.
0:36
Koskaan ennen en ole nähnyt sitä, että syyttäjien on vaikea päästä työpaikalleen. Kun Madsen-jutun syyttäjä Jakob Buch-Jepsen saapui oikeustalolle, kymmenet toimittajat ja kuvaajat piirittivät hänet niin, että hän ei päässyt liikkumaan eteen eikä taakse.
Tarvittiin neljä poliisia hätistelemään toimittajia kauemmas ja saattamaan syyttäjä torin poikki, jotta hän pääsi sisään oikeuteen.
Mikä Madsenin jutussa sitten kiinnostaa niin kovasti, että toimittajia lennätetään Kööpenhaminaan kaukaakin ulkomailta?
Ainakin Pohjoismaissa näin suurta huomiota herättävät oikeudenkäynnit ovat harvinaisia. Edellinen taisi olla Anders Behring Breivikin oikeudenkäynti Norjassa, jossa nähtiin mitään vastaavaa.
Madsenin tapaus on niin poikkeuksellinen ja julma, että se kiinnostaa. Kuten eräs ruotsalaistoimittaja eilen totesi: koko tarina itsessään on erikoinen, koska siinä on hullu ja älykäs keksijä, ammattitaitoinen ja kaunis toimittaja, ja kaikki tapahtuu sukellusveneessä. Tarina on enemmän kuin mitä elokuvat esittävät.
Mutta Kim Wallin omaisille ja läheisille tarina on täyttä totta, pelkkää surua ja järkytystä. Kuka heistä olisi ikinä voinut uskoa, että viattoman kuuloinen juttukeikka muuttuu painajaiseksi?
Wallin omaiset istuivat eilen samaan saliin Madsenin kanssa ja kuuntelivat tämän jatkuvasti muuttuvia selityksiä siitä, miten nainen kuoli.
Madsen yritti hetken esittää empaattista, kun hän väitti miettineensä Wallin perhettä siinä, ettei hän paljasta kaikkia hirveitä yksityiskohtia sukellusveneen tapahtumista.
Meille toimittajille selitysten muuttuminen on vain kummallista, omaisille se on varmasti piinaavaa.
Tapauksen järkyttävyyttä lisää entisestään se, että Kim Wall oli paljon kokenut ja nähnyt toimittaja. Hän oli matkustanut urallaan juttujen perässä eri puolilla maailmaa ja raportoinut kiinnostavista, vaarallisistakin paikoista.
Silti juuri hänen elämänsä päättyi tanskalaiskeksijän sukellusveneessä, jonka piti olla vain erikoinen haastattelupaikka ja vierailukohde.
Wall teki työtään ja kuoli sitä tehdessään täysin poikkeuksellisella tavalla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Toivottavaa on, että oikeudenkäynnin kuluessa saadaan lisää selvyyttä siihen, mitä sukellusveneessä oikeasti tapahtui, vaikka Madsen ei sitä kerrokaan.
Syyttäjä avasi eilen oikeudenkäynnissä mielentilatutkimusta, jonka mukaan Madsen on patologinen valehtelija eikä hänen kertomuksiinsa voi luottaa.
Syyttäjän tehtävä on nyt todisteiden avulla osoittaa, miten kaikki tapahtui ja murhasiko Madsen Wallin sukellusveneessä, mihin moni seikka viittaa.
Avoimiin kysymyksiin saadaan toivottavasti vastauksia huhtikuun loppuun mennessä, kun oikeudenkäynti päättyy. Siihen saakka tapaus pysyy monen maan mediassa näyttävästi esillä.