Kommentti: Minun Leonardoni ei Oscaria kaipaa

Maanantaina, helmikuussa armon vuonna 2016 Leonardo DiCaprio sai kauan odotetun Oscar-palkinnon parhaasta miespääosasta tunnustuksena roolityöstään The Revenant -elokuvassa.

Aika oli Oscarille jo korkea. Jokainen world wide webiin koskaan varpaansa kastanut kansalainen varmasti tietää, että harvan näyttelijän kohdalla ollaan maailmanlaajuisesti yhtä tomerasti tietoisia siitä, että joku ei ole voittanut Oscaria.

Olen istunut tiiviisti Leonardon fanijunassa aina Titanicista ja teini-iästä pitäen. Siksi minulle internetissä pyörineiden meemien sanan ja sarkasmin säilä on saattanut olla jopa ”turhan hapokasta”.

Kaikkitietävän Wikipedian tietojen mukaan Leonardo DiCaprio on ollut ehdolla eri palkintojen saajaksi 161 kertaa. Hän on pokannut palkinnon itselleen jo 44 kertaa ennen tämän yön Oscar-palkintoa. Voittoihin lukeutuu muun muassa kolme Gloden Globea sekä SAG- ja Bafta-palkinnot.

Oscar-palkinto on toki länsimaisen elokuvamaailman palkintojen kruununjalokivi, jonka rinnalla Golden Globet, jylhästä nimestään huolimatta, patinoituvat kuin patsaat.

Vaikka tänään Leonardo viimein sai palkinnon, joka minun vaatimattomasta mielestäni olisi pitänyt antaa hänelle jo yli 20 vuotta sitten Gilbert Grapesta, haluan nyt kertoa, miksi minun Leonardoni olisi edelleen Hollywoodin ykkösmiehiä, vaikkei olisi palkintoa voittanutkaan.

Leonardo on tehnyt aikalailla kaiken, mitä Hollywoodissa mies voi tehdä.

Hän on aloittanut uransa jo lapsena.

Hän oli pääosassa Titanicissa, yhdessä aikojemme kassamagneettielokuvista, joka on jättänyt pysyvän jälkensä elokuvien historiaan.

Lisäksi hän on työskennellyt merkittävien ohjaajien, kuten Martin Scorsesen, kanssa.

DiCaprio on varmasti yksi aikamme tunnistettavimmista kasvoista ympäri maailman ja yksi kovapalkkaisimmista näyttelijöistä.

Leonardo on myös komea, ihana ja paras.

Herranen aika, hän on Kultahattu!

Siinä sivussa Leo myös ajaa luonnonsuojelun ja alkuperäiskansojen asiaa.

Vaikka hän ei olisi Oscaria tänä vuonna pokannutkaan, hänen uskottavuutensa ei olisi varissut milliäkään. Internet irvailisi sillä aikaa, kun Leonardo jo suunnittelisi seuraavaa elokuvaprojektiaan, kävisi pelastamassa pari jääkarhua ja deittaisi mimmejä ”joita sä kuolaat Instagramissa”.

Taiteilijoissa on aina olemassa joukko, joka on aliarvostettu ja jopa väärinymmärretty.

Leonardo ei nimittäin ole ainoa näyttelijä, joka on ollut ehdolla monta kertaa saamatta palkintoa.

Muun muassa Glenn Close, Tom Cruise ja Will Smith ovat olleet ehdolla useasti, mutta eivät ole saaneet nousta lavalle kiittämään Akatemiaa. Myös Hollywoodin kulta-ajan tähti Richard Burton oli ehdolla seitsemän kertaa Oscar-voittajaksi. Arabian Lawrencena nähty Peter O'Toole keräsi taas kaikkiaan kahdeksan ehdokkuutta, joista hän ei voittanut ensimmäistäkään, vaikka saikin Oscarin elämäntyöstään.

Edellä mainitut näyttelijät nousevat esille, koska he olisivat ansainneet kultaisen patsaan takkansa reunalle.

Mylly Leonardon ympärillä on jyllännyt kovaa, koska myös Leonardo ansaitsee Oscarinsa.

Minä hihkaisen aina, kun Jack hymyilee vinosti Roselle. Pelkään The Beachissa. Tilaan Jim Carrolin kirjoja katsottuani New Yorkin kadut. Huolestun Wolfin terveydentilasta. Ahdistun Glassin kostomatkasta The Revenantissa, ja poskellani on kyynel, kun hän painaa huulensa lumessa makaavan poikansa otsalle.

Siksi Leonardo ansaitsee Oscarinsa, vaikka hän ei sitä kaipaa. Hän rakensi uransa jo ilman ensimmäistäkään Oscaria.

Mutta minä, minä olen sitä pystiä kaivannut jo 22 vuotta.