Parempi 22 vuotta myöhässä kuin ei milloinkaan – vai mitä?
Maanantaina, helmikuussa armon vuonna 2016 Leonardo DiCaprio sai kauan odotetun Oscar-palkinnon parhaasta miespääosasta tunnustuksena roolityöstään The Revenant -elokuvassa.
Aika oli Oscarille jo korkea. Jokainen world wide webiin koskaan varpaansa kastanut kansalainen varmasti tietää, että harvan näyttelijän kohdalla ollaan maailmanlaajuisesti yhtä tomerasti tietoisia siitä, että joku ei ole voittanut Oscaria.
Olen istunut tiiviisti Leonardon fanijunassa aina Titanicista ja teini-iästä pitäen. Siksi minulle internetissä pyörineiden meemien sanan ja sarkasmin säilä on saattanut olla jopa ”turhan hapokasta”.
Kaikkitietävän Wikipedian tietojen mukaan Leonardo DiCaprio on ollut ehdolla eri palkintojen saajaksi 161 kertaa. Hän on pokannut palkinnon itselleen jo 44 kertaa ennen tämän yön Oscar-palkintoa. Voittoihin lukeutuu muun muassa kolme Gloden Globea sekä SAG- ja Bafta-palkinnot.
Oscar-palkinto on toki länsimaisen elokuvamaailman palkintojen kruununjalokivi, jonka rinnalla Golden Globet, jylhästä nimestään huolimatta, patinoituvat kuin patsaat.
Vaikka tänään Leonardo viimein sai palkinnon, joka minun vaatimattomasta mielestäni olisi pitänyt antaa hänelle jo yli 20 vuotta sitten Gilbert Grapesta, haluan nyt kertoa, miksi minun Leonardoni olisi edelleen Hollywoodin ykkösmiehiä, vaikkei olisi palkintoa voittanutkaan.