Kommentti: Kun kissa on poissa, perussuomalaiset hyppivät pöydillä

– Sirkusta odotettiin ja sirkus siitä tuli, sanoi Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila puolueen tämänpäiväisen tilaisuuden jälkeen.

Hyvin tiivistetty. Tapahtuma oli nimeltään “Työmiehen tuumaustunti”. Sen pihvi oli kansanedustaja Olli Immosen pyytämä väliaikainen ero perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Suuremmaksi uutiseksi nousi kuitenkin puolueen työntekijän, työmies Matti Putkosen julkistama ns. solvaajalista.

Listalla on joukko yhteiskunnallisia vaikuttajia, joiden katsotaan panetelleen ja solvanneen perussuomalaisia Immos-tapauksen yhteydessä.

Missä Soini?

Puolue julkaisee poikkeuksellisen "mustan listan" ja kansanedustaja eroaa eduskuntaryhmästä. Ne kuulostavat aika isoilta asioilta. Missä oli puolueen puheenjohtaja? Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho kuittasi, että "voittehan te yrittää saada Soinia haastatteluun".

Tilaisuuden jälkeen Soinin avustaja ilmoitti puhelimitse, että hänen päämiehensä on lähtenyt Bulgarian varapääministerin kanssa lounaalle. Kamerahaastatteluun ei olisi mahdollisuutta myöhemminkään iltapäivällä. Soini on kommunikoinut tänään tiettävästi vain tekstiviesteillä uutistoimisto STT:n kanssa.

Kyse ei tietenkään ole siitä, että Soini pelkäisi mediaa vaikeassa tilanteessa. Kyllä hän voisi tulla kameran eteen pudottelemaan letkeitä kielikuvia ja hämmästelemään kohua. Sen hän osaa.

Kyse on taktiikasta ja roolituksesta. Soini haluaa ottaa mahdollisimman suuren välimatkan kiusallisiin asioihin. Hän haluaa asettaa itse asialistansa. Nykyään Soini puhuisi mieluiten ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Jopa yhteiskuntasopimusneuvottelujen kaatumista seuranneessa infossa Soini hieman hämmentävästi pohti tapahtuneen seurauksia ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

"Jokainen puhuu omasta puolestaan"

Vanhan sanonnan mukaan hiiret hyppivät pöydillä, kun kissa on poissa. Tänään show’ta veti Putkonen, puolueen palkkatyöläinen.

Hän hoitaa vahvalla otteella perussuomalaisten mediasuhteita. Putkosen tapana on puhua toimittajille kuin isällinen rehtori oppilailleen.

– Älä saivartele, hän kivahti tänään Uuden Suomen päätoimittajalle Markku Huuskolle, joka vaati tarkennuksia turvapaikanhakijakysymykseen.

Hetkeä myöhemmin nuotti vaihtui. Putkonen pyysi mediaa hyvähenkiseen yhteistyöhön.

– Toivon, että jatkossa ymmärtäisimme toinen toisiamme enemmän. Meillä molemmilla on - tukkimieskämpän sanoja mukaillen - elämänluukku, kurkistelemme sieltä toinen toisiamme.

(Elämänluukku oli muuten tukkikämpän seinässä aukko, josta kämppäemännät ojensivat nöyrille tukkijätkille ruokaa.)

Muutama toimittaja ihmetteli ääneen tilaisuudessa, ovatko Putkosen räväkät turvapaikanhakijapuheet perussuomalaisen puolueen kantoja. Ne oli kuitenkin tiivistetty puolueen logolla varustettuun pumaskaan.

Putkonen sanoi puhuvansa omasta puolestaan. Myös Soini viestitti STT:lle, että Putkonen vastaa itse solvaajalistasta.

Tämä on tyypillinen perussuomalainen selitys, joka sekoittaa pakkaa. Jokainen puhuu vain omasta puolestaan. Hallituspuolueella on kuitenkin kansalaisia kohtaan korostettu velvoite olla selkeä viestinnässään. Sitähän Immonen ja kumppanitkin painottivat tänään: "Jatkossa pitää olla selväsanaisempi". Soinin piilottelu ei asiaa varsinaisesti edistä.

Kannattajat ehkä tykkäävät, mutta entä hallituskumppanit?

On vaikea ennustaa, miten sekavat kuviot vaikuttavat perussuomalaisten äänestäjiin. Puoluetoimistolla kannatuskyselyjen tuloksia seurataan tarkasti. Voi olla, että äänestäjät hyväksyvät viestin ajojahdista, jonka media ja poliittiset vastustajat ovat käynnistäneet perussuomalaisia kohtaan.

Toinen ja ajankohtaisempi kysymys on, kuinka pitkämielisesti hallituskumppanit seuraavat puolueen tempoilua. Solvaajalistalle oli nyt päätynyt oppositiopoliitikkojen lisäksi hallituspuolue kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen, joka on kuulunut puolueensa keskeisiin vaikuttajiin.

Voi vain kuvitella, millaisia tunteita keskustan ja kokoomuksen johdossa on koettu, kun siellä on kuultu Putkosen listasta. Kovaa leikkauspolitiikkaa ja isoja yhteiskunnallisia muutoksia ajavan hallituksen rivien pitäminen kasassa on muutenkin riittävän työlästä.