Kommentti: Kreikka äänestää paljon muustakin kuin vain valuutastaan

Kotikulmieni lempiravintola Helsingin Kalliossa on Zorbas. Kelpo välimerellinen ruoka, hyvin ystävällinen palvelu. Seinällä on hintataulu, jonka mukaan tsatsiki maksaa 15, mussaka 28, tee 8 - drakmoissa.   

Zorbasista reilut kaksi tuhatta kilometriä etelään ollaan huolissaan siitä, millä maksaa mistään. Hallitus on asettanut pääomarajoituksia, esimerkiksi päivittäinen nostoraja per pankkikortti on 60 euroa. Sekään ei auta, jos ja kun pankkiautomaatit nostetaan tyhjiin.

Kreikan eurotaival on liipaisimella ensi sunnuntain kansanäänestyksessä. Voi kysyä, kuinka hyvin pikavauhdilla pystyyn polkaistu äänestys voidaan järjestää. Tärkeämpää kuitenkin on, ruksaavatko kreikkalaiset lipukkeeseen "ei" vai "kyllä".

Hallitus suosittaa torjumaan velkojiensa - Euroopan keskuspankin, Euroopan komission ja IMF:n - ehdotukset talouden jaloilleen nostamiseksi ja juoksuun saamiseksi. 

Jotain tarttis tehdä

Selvää on, että Kreikan täytyy tehdä jotain. On aika rakentaa tehokas veronkantokoneisto. Korruptio ja byrokratia tarvitsevat raivausvesuria. Kreikkalaiset tuotteet maailmalla? Oliiviöljyn, viinin ja kasvisten lisäksi ei tule heti mieleen mitään. 

Äänestyksessä on absurdin makua: Ei ole mistä äänestää, sillä ehdotus ei ole enää neuvottelupyödällä. (Tätä kirjoitettaessa uutistoimistot tosin kertovat, että komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker olisi esittänyt vielä "viime hetken" ratkaisuesityksen.)

Siitä huolimatta "ei" troikan ehdotuksille luultavasti sulkee lainoittajien rahahanat.

Miljoonat kreikkalaiset ovat eläneet tragediaansa jo yli puoli vuosikymmentä. Kaikki tiedämme, mitä on tapahtunut bruttokansantuotteelle, työttömyydelle ja sisäisen devalvaation kokeneille palkoille. Sairaaloissa ei ole lääkkeitä, tai ne ovat liian kalliita. Kreikka on jo säästänyt, leikannut ja kiristänyt vyötään vuosia. Happi on loppumassa.

Eletään paikoin kuin pula-aikana Suomessa viime sotien aikaan ja sen jälkeen. Tulee mieleeni 1930-luvun alussa syntyneiden vanhempieni tarinat siitä, kun kaikki mahdollinen hyödynnettiin siitä mitä oli, eikä mitään heitetty pois. Niukkuus jäi heidän selviytymisviettiinsä. 

Euroopan uusi Sarajevo-hetki?

Puhutaan jopa Euroopan uudesta Sarajevo-hetkestä. Vuonna 1914 Eurooppa marssi maailmansotaan monen tekijän summana. 

Kreikan hallituksen ja velkojien peli on yltynyt pokeriksi, missä vahva käsi on jälkimmäisillä. Kreikan ajautuminen, siirtyminen tai heittäminen euroalueen ulkopuolelle olisi hyppy pimeään. Sotaa tuskin tulee - EU:n syvin idea on rauhantilan ylläpito ja vahvistaminen - mutta paljon muita murheita. Jälkikäteen sanottuna, pokeripöytään ei olisi pitänyt päätyä ensinkään.

Historiallista tässä hetkessä on myös se, että koskaan ennen mikään maa ei ole irtautunut vastaavanlaisesta institutionaalisesta järjestelmästä. Siksikin pelko ja huoli pyörittävät spekulaatioiden painokoneita ylikierroksilla.

Eurooppa ei ole koskaan valmis, se on prosessi. Koetuksella ovat laajemminkin modernin eurooppalaisuuden parhaat puolet: solidaarisuus, yhdessä tekeminen, sosiaalinen markkinatalous, kansalaisista lähtevä demokratia.

Vaikka Zorbasissa ateria maksetaan yhä euroissa, viikonloppuna kreikkalaiset äänestävät paljosta muustakin kuin valuutastaan. Sunnuntain todistaminen paikan päällä on myös historiaa opiskelleelle toimittajalle muuta kuin tavallinen työpäivä.