Ecuadorin Guayaquilissa kaduilla viruvat koronavirukseen kuolleet ihmiset ovat nousseet otsikoihin maailmalla. Hallitus sanoo alkaneensa siirtää ruumiita kylmäkontteihin, sillä miljoonakaupungin ruumishuoneet ovat täynnä.
Guayaquil voi antaa dystooppisen kuvan koronavirusmaailmasta, mutta pandemia piinaa ainakin vielä tällä hetkellä pahimmin vauraita maita. Niistä 20:sta maasta, joissa on eniten tartuntoja, yksikään ei ole bruttokansantulolla mitattuna köyhä.
Maailmalla pelätään pandemian leviämistä köyhiin maihin ja köyhiin kansanosiin, koska voimavarat ja tieto koronaviruksen hoitamiseksi ovat paljon pienemmät, eikä taloudellisia turvaverkkoja ole.
Kun työ katoaa ja huomenna uhkaa nälkä
Intian 1,3 miljardia ihmistä on määrätty koteihinsa. Maassa on tätä kirjoitettaessa lähes 3 600 todettua tartuntatapausta, 99 on menehtynyt. Se on saapunut myös maan tiiviisti asuttuihin, Mumbain kaltaisiin miljoonakaupunkeihin, joiden ahtaissa köyhemmissä osissa hygieniaolot ovat huonot.
Intian hallituksen sulkumääräys 24.3. tuli rysähtäen, ihmisille annettiin vain kirjaimellisesti tunteja aikaa järjestää arkielämänsä.
Mutta monissa maissa tilastojen, sopimustyösuhteiden, lomautus- ja työttömyyskorvaustukien ja muiden turvaverkkoa antavien toimien ulkopuolella pyörii toinen todellisuus.
Mihin menevät miljoonat siirtotyöläiset, miten kodittomat voivat mennä koteihinsa, kun seiniä ja kattoa ei ole? Miten jokapäiväisen elantonsa hikipajoissa, kaupustelemalla tai muulla satunnaisella ropoja kasaan raapivalla työllä nyt tulevat toimeen perheineen, kun ulkona ei saa olla?
Köyhälle epävarmuus on jokapäiväistä, mutta akuutista näläntunteesta tulee äkkiä voimakas ase. Intian väkirikkaassa naapurissa Bangladeshissa huoli on suuri.
Koronaa jo Amazoniassa, pakolaisleireissä varpaillaan
Koronavirusta kutsutaan myös ”rikkaiden ihmisten taudiksi”. Toisin kuin Suomessa, Nigeriassa tai Brasiliassa tavis ei tuosta noin vain osta lentolippua, pakkaa kapsäkkiään ja ole kohta jossain laittamassa Instagramiin lomatunnelmiaan.