Kolumni: Niinistö tarjosi Itämerelle kolmikanta-turvamallia

Presidentin uudenvuodenpuheessa olisi montakin kohtaa, johon tarttua.

Tartuttakoon nyt puheen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osuuteen, se kun on kuitenkin presidentin valtaoikeuksien ytimessä.

Tältä osin mielenkiinto kohdistuu puheen osuuteen, jossa Niinistö käsitteli Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämistä:

”Olisikin loogista, että rakentaisimme myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”

Tekisi mieli kysyä kuin katekismuksessa: Mitä se on?

Yhteisen Nato-jäsenyyshakemuksen jättämisestä ei taatusti ole juuri nyt ole kyse.

Eli mistä sitten?

Niinistö puhui jo vuosi sitten vakauspolitiikasta, jolle nyt pidetty puhe oli epäilemättä jatkoa. Vakauden kannalta tilanne on Niinistön mukaan hyvä: alueille ei ole kriisipesäkkeitä eikä valtioilla alueellisia vaatimuksia.

Silti Itämeren turvallisuus on ollut kuluneen vuoden puheenaiheista päällimmäisiä.

Ja sitähän se on ollut siitä saakka, kun tsaari Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin Nevan suulle 1700-luvun alussa (1703).

Puheessaan Niinistö tarjosi, että Suomi ja Ruotsi takaisivat yhdessä Itämeren vakauden jatkon.

Äkkipäätä tulee mieleen työmarkkinoilta tuttu kolmikantamalli, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat yksi osapuoli, Venäjä ja Nato (USA) kaksi muuta.

Suomella on tähän peliin tarjottavanaan erityisesti hyvät ja luottamukselliset suhteet Moskovaan. Niinistö on pitänyt niitä yllä koko ajan – kuten Suomen kuuluukin – EU:n boikoteista yms. huolimatta.

Ruotsin suhteet Moskovaan tällä haavaa eivät puolestaan ole järin hyvät. Niinistö on pitänyt yhteyksiä presidentti Vladimir Putiniin, mutta Ruotsin päättäjien yhteydenpidosta Kremliin ei ole juuri näyttöjä. Eipä minkäänlaisia.

Ja sanottakoon tähän heti: Suomettumisesta on nyt turha puhua, varsinkin kun EU:n piiristä myös Ranskan presidentti Francois Hollande käy Kremlissä julistamassa yhteistyön sanomaa terrorismin vastaisessa taistelussa. Jne.

Samaan aikaan sekä Ruotsilla että Suomella on toimivat yhteistyösuhteet myös Yhdysvaltoihin – Suomella varsinkin puolustusvoimien osalta.

Eli tiivistettynä voisi sanoa: Niinistö esitti kolmikantakimppaa, ettei Itämerellä jatkossakaan tapahtuisi mitään ennustamatonta.

Samalla se oli viesti siitä, ettei Suomen tai Ruotsin kannata juuri nyt lähteä Nato-hakemusten kanssa touhuamaan.

Aloite rauhoittaisi myös kummankin maan sisäpolitiikkaa. Stefan Löfvenin johtama Ruotsin nykyhallitus on linjannut, ettei se hae Naton jäsenyyttä. Seuraavissa Ruotsin parlamenttivaaleissa Nato-jäsenyyden hakeminen nousee kuitenkin pinnalle – kuten myös Suomen presidentinvaaleissa 2018.

Itämeren alueen jonkin sortin kolmikantasopimus muuttaisi tai helpottaisi sisäpoliittisia paineita kummassakin maassa.

Tästä siis voisi olla kyse, jos Suomen ja Ruotsin yhteistyötä viedään ”pidemmälle”, kuten Niinistö sanoi.

Kuulostaa kekkosmaiselta.

Kuulostakoon, jos lopputulos on hyvä.