Presidentti piti hyvän uudenvuodenpuheen. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen osuus ei ollut vähiten mielenkiintoinen: Niinistö ei tarjonnut Suomen ja Ruotsin yhteistä Nato-hakemusta, vaan kolmikantamallia, jossa Suomi ja Ruotsi takaavat suurvalloille turvallisen ja vakaan Itämeren alueen.
Presidentin uudenvuodenpuheessa olisi montakin kohtaa, johon tarttua.
Tartuttakoon nyt puheen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osuuteen, se kun on kuitenkin presidentin valtaoikeuksien ytimessä.
Tältä osin mielenkiinto kohdistuu puheen osuuteen, jossa Niinistö käsitteli Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämistä:
”Olisikin loogista, että rakentaisimme myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”
Tekisi mieli kysyä kuin katekismuksessa: Mitä se on?
Yhteisen Nato-jäsenyyshakemuksen jättämisestä ei taatusti ole juuri nyt ole kyse.
Eli mistä sitten?
Niinistö puhui jo vuosi sitten vakauspolitiikasta, jolle nyt pidetty puhe oli epäilemättä jatkoa. Vakauden kannalta tilanne on Niinistön mukaan hyvä: alueille ei ole kriisipesäkkeitä eikä valtioilla alueellisia vaatimuksia.
Silti Itämeren turvallisuus on ollut kuluneen vuoden puheenaiheista päällimmäisiä.
Ja sitähän se on ollut siitä saakka, kun tsaari Pietari Suuri perusti Pietarin kaupungin Nevan suulle 1700-luvun alussa (1703).
Puheessaan Niinistö tarjosi, että Suomi ja Ruotsi takaisivat yhdessä Itämeren vakauden jatkon.
Äkkipäätä tulee mieleen työmarkkinoilta tuttu kolmikantamalli, jossa Suomi ja Ruotsi olisivat yksi osapuoli, Venäjä ja Nato (USA) kaksi muuta.
Suomella on tähän peliin tarjottavanaan erityisesti hyvät ja luottamukselliset suhteet Moskovaan. Niinistö on pitänyt niitä yllä koko ajan – kuten Suomen kuuluukin – EU:n boikoteista yms. huolimatta.