Suomen 20-vuotiaat valmistautuvat Argentiinassa mielenkiintoisissa tunnelmissa. Joukkue tietää, että se edustaa maataan, Suomea, ensimmäistä kertaa MM-lopputurnaustasolla. Kyseessä on maailman jalkapallojärjestön toiseksi tärkeimmäksi järjestämäkseen turnaukseksi määritelty kisa, nuorten MM-kilpailut.
Suomi lähti matkaan viime perjantaina 20 pelaajan voimin. Viimeinen, mutta ei vähäisin, pelaaja lähti matkaan tiistaina. Kyseessä on Mikael Forssell, joukkueen suurin tähti ja kapteeni, jonka osallistumisesta väännettiin tunnetusti peistä koko viime viikko ikään kuin jatkeeksi "Miklun" uskomattomalle peliesitykselle MM-karsintaottelulle Saksaa vastaan.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Suomi sai kipparinsa matkalle eikä Chelseakaan joudu varmasti katumaan sitä. "Miklu" saattaa hyvin nousta yhdeksi kisojen parhaista pelaajista eikä kykyjenetsijöiden armeija jätä tätä huomaamatta. Saattaa olla, että Ken Bates huomaa vielä omistavansa todellisen kultakimpaleen, jonka unssihinta kasvaa Argentiinassa oleellisesti enemmän kuin yhtenä Chelsean neljästä hyökkääjästä pre-seasonin aikana.
Voittaminen verissä
Mikael Forsselin arvo joukkueelle on korvaamaton. Hän on 1981 syntyneiden ikäluokan kirkkain helmi, mutta ei varmasti ainoa. Koko Kari Ukkosen luotsaamalle joukkueelle on ominaista se, että nuoresta iästään huolimatta se on kokenut valtavasti yhdessä ja pelannut lukemattomia kansainvälisiä otteluita ja lopputurnauksia. Ikäluokka on kahlannut läpi yhdet tai kahdet - riippuen pelaajasta - 16-vuotiaiden EM-loppupelit, 18-vuotiaiden EM-lopputurnauksen ja nyt ovat edessä 20-vuotiaiden MM-kilpailut. Jokaiseen näistä lopputurnauksista joukkue on selvinnyt karsintapelien kautta.
Voittaminen - kovienkin maiden - on pelaajilla verissä. He edustavat sitä ikäluokkaa, joka ei kumartele kentällä ketään ja tietää, että jokainen on voitettavissa. Juuri nämä pelaajat tulevat tuomaan lähitulevaisuudessa Antti Muuriselle tai viimeistään hänen seuraajalleen sitä kaivattua "lisämateriaalia" rakennustyöhön. Useimpien tämän joukkueen pelaajien väistämättömänä kohtalona on pelata ulkomailla ammatikseen, tosin pari Veikkausliigassa vietetyn opettavaisen vuoden jälkeen. Kun tämä tapahtuu, on Suomikin päässyt samalle viivalle monen muun maan kanssa. Suunta on oikea.