KKO kumosi puukotustuomion: ”Uhri saattoi törmätä veitseen”

Jutussa oli selvää, että Uimosen pitelemä veitsi lävisti hänen asuinkumppaninsa rintakehän vioittaen rintakehän valtimoa.

KKO tiivisti ydinkysymyksen näin: - Asiassa on kysymys siitä, onko Uimonen lyönyt veitsellä asuinkumppaniaan rintaan vai onko miehen vamma voinut aiheutua siitä, että hän on itse törmännyt Uimosen kädessä olleeseen veitseen.

KKO puntaroi tapausta ja päätyi niukkaan 3-2 äänestystulokseen.

Ensi-illan jälkeen 

Teko tapahtui 4. helmikuuta 2012 Oulussa ensi-iltanäytöksen jälkeen. Näyttelijä oli riitaantunut asuinkumppaninsa kanssa facebookin parisuhdestatuksesta ja kiistely jatkui yöllä esityksen jälkeen.

Uimonen ei muistanut tapahtumasta mitään, koska hän oli ensi-illan jälkeen juonut runsaasti alkoholia. Viimeinen muistikuva oli eräästä ravintolasta.

Puukotuksen uhri kertoi yöllä kotiin palanneen Uimosen hakeneen keittiöstä lisää juotavaa ja hän avasi pahvista viinipakkausta veitsellä.

Uimonen oli tullut makuuhuoneeseen veitsi kädessään ja seisoi sängyn jalkopäässä istuneen uhrin edessä. Kun riitely jatkui, promillen humalassa ollut mies ilmoitti lähtevänsä pois. Hän kertoi ponkaisseensa ylös ja tunteneensa kipua rinnassaan.

Rovaniemen hovioikeus ei tätä kertomusta uskonut, vaan katsoi naisen lyöneen miestä rintaan.

Mies yritti peitellä

Mies yritti peitellä tapahtunutta soittamalla itse ambulanssin ja selittämällä kompastuneensa kissaan. Sairaalassa tätä ei uskottu.

Lääkärinlausunnon mukaan viisi senttiä syvä haava oli aiheuttanut välittömän hengenvaaran. Pisto osui rintalastaan vaakasuorassa tasossa. Veitsi oli sahalaitainen ja kapea. Nainen piti veistä vartalonsa edessä.

Korkeimmassa oikeudessa kuultu lääkäri totesi, että vamma vaatii reilua voimaa.

Lääkäri totesi korkeimmassa oikeudessa, että ihmisen iho aistii kivun hyvin herkästi, minkä vuoksi piston tunteva henkilö yleensä itse yrittää perääntyä.

Lääkäri katsoi vamman kuitenkin voineen syntyä vahingossa, jos miehen liike oli peruuttamattomasti eteenpäin vievä ja nainen on pysynyt paikallaan.

"Todistustaakka syyttäjällä"

KKO totesi, että todistustaakka on syyttäjällä. - Rikosasian vastaajalla ei ole velvollisuutta esittää syyttömyyttään tukevaa näyttöä tai myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen.

- Keskeisiin rikosoikeudellisiin periaatteisiin kuuluu myös se, että epäselvässä näyttötilanteessa asia on ratkaistava syytetyn eduksi.

Korkein oikeus katsoi miehen alkuperäisen valheellisen kertomuksen heikentävän hänen uskottavuuttaan, mutta sen jälkeen hän oli kertonut tapahtumista johdonmukaisesti.

KKO huomautti myös, että pariskunnalla oli ollut aiemminkin riitoja, mutta ne eivät olleet johtaneet väkivaltaan. Kaksikko oli asunut yhdessä tapahtuman jälkeenkin.

Mies kertoi havainneensa veitsen ennen nousemista. - Uhri ei ole osannut kertoa nimenomaisesti, mitä hän ajatteli veitsen aiheuttamasta riskistä ponnistaessaan kohti Uimosta.

- Hänen toimintansa voi kuitenkin selittyä sillä, että hän on väsymyksestään, humalatilastaan ja suuttumuksestaan johtuen arvioinut tilanteen väärin eikä ole ponnistamishetkellä ymmärtänyt törmäävänsä veitseen.

- Budolajeja harrastaneen miehen nousu on lisäksi voinut olla niin nopea,että veitsi on työntynyt hänen rintaansa ennen kuin hän on ehtinyt reagoida kipuun.

Kuulustelulla ei merkitystä 

Poliisikuulustelussa tapahtumaa seuraavana päivänä nainen oli kertonut poliisille: ”Uskon, että minä olen raivon vallassa riitelymme seurauksena [miestä] puukottanut asunnossamme”.

KKO totesi, että nainen oli kuitenkin ennen kuulustelua käynyt sairaalassa tapaamassa uhria ja kaksi päivää myöhemmin hän totesi kuulustelussa, ettei muista mitään. KKO katsoi, että "tunnustuksessa" oli pikemminkin kyse olettamasta kuin uskomisesta.

Varteenotettava epäily jää

KKO totesi, että tapahtuma on ollut hyvin nopea ja sitä on jälkikäteen vaikea selvittää. KKO:n enemmistön mukaan tahallinen puukotus oli yksi vaihtoehto, mutta haava saattoi syntyä myös asianomistajan kertomalla tavalla.

Oikeus päätyi siihen, että Uimosen syyllisyydestä tahalliseen puukotukseen jäi varteenotettava epäily. Nainen tuomittiin törkeästä vamman tuottamuksesta.

Enemmistössä olivat oikeusneuvokset Juha Häyhä, Ilkka Rautio ja Ari Kantor.

Vähemmistöön jäivät Liisa Mansikkamäki ja Mika Huovila.

Kertomus epäilytti vähemmistöä

Vähemmistö katsoi, että uhri halusi suojella asuinkumppaniaan, eikä pitänyt tämän kertomusta uskottavana.

Huovila ja Mansikkamäki viittasivat miehen esitutkintakertomukseen, jonka mukaan Uimonen oli ollut riidan ja ”puukotusteon” aikaan sekava ja huokunut suuttumusta eikä hän ollut ollut millään tavalla oma itsensä. Mies ei kertomuksensa mukaan ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Uimosta tällaisessa mielentilassa.

Vähemmistö huomautti, että miehen kertomus tältä osin muuttui KKO:n suullisessa käsittelyssä.

Vähemmistön perustelut kirjoittanut Huovila totesi, että vaakasuora haava viittasi pikemminkin lyöntiin, koska noustessa kehon liike suuntautuu osittain ylöspäin.

- En pidä uskottavana, että kevytrakenteinen ja miestä selvästi pienikokoisempi Uimonen olisi vahvassa humalatilassa voinut pitää veistä niin tukevasti kädessään, että se olisi miehen noustessa voimakkaasti kohti pysynyt paikallaan.

- Erittäin epäuskottavana pidän sitä, että mies, joka oman kertomuksensakin mukaan oli nähnyt veitsen Uimosen kädessä, olisi havainnostaan ja ihon tuntemasta kivusta huolimatta noussut veistä kohden niin voimakkaasti kuin syvän haavan syntyminen olisi lääkärin kertomus huomioon ottaen edellyttänyt.

Vähemmistö piti tekoa tahallisena lyöntinä ja olisi säilyttänyt 3 vuoden tuomion.

Ennakkopäätöksessään KKO totesi myös, että olennaisia asiantuntijatodistajia ei pitäisi oikeussalissa kuulla puhelimitse.

Linkki: KKO:n päätös