Turun yliopiston yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelä tietää, että vanhustenhoidon tilanne on tällä hetkellä erittäin ongelmallinen. Tulevaisuudessa odotettavissa saattaa olla katastrofi.
"Minulla on pelkoja Suomen selviytymisestä suurten ikäluokkien vanhenemisen aiheuttamista haasteista. Esimerkiksi lääkäreiden ja hoitajien geriatrinen ja gerontologinen koulutus ei ole kehittynyt tarpeeksi nopeassa tahdissa", Sirkka-Liisa Kivelä toteaa.
Lääketieteen ja hoitotyön koulutuksen puutteet vanhustenhoidon osalta jarruttavat Kivelän mukaan kehitystä. Tulevaisuudessa vanhus ei saa rahallakaan hyvää hoitoa, mikäli lääkäri ei osaa diagnosoida esimerkiksi Alzheimerin tautia tai dementiaa.
Lisäksi kuntasektorin organisoimat palvelut aiheuttavat eriarvoisuutta.
"Kunnat tekevät omia päätöksiä ja viis veisaavat ministeriön suosituksista. Eri kunnissa ja jopa kuntien sisällä vanhukset ovat eriarvoisessa tilanteessa. Korostetusti sanottuna se, mihin saatat joutua pitkäaikaishoitoon, määrää koko lopullisen kohtalosi", Kivelä toteaa.
Yhteiskunnan on taattava hoito
Vanhusten asumispalveluiden kilpailuttaminen on Kivelän mielestä moraalitonta. Lopputuloksena halpa hinta on merkittävämpi kuin hyvä laatu.
"Yhteiskunnassa pitäisi käydä poliittinen keskustelu siitä, onko kilpailulainsäädäntö tarkoitettu palveluiden ja ihmisten hoitopaikkojen kilpailuttamiseen. Kilpailutus, joka johtaa palveluasunnon vaihtamiseen hinnaltaan halvimpaan muutamien vuosien välein, aiheuttaa loppujen lopuksi korkeampia kustannuksia kuin pysyvä asuminen samassa palvelutalossa. Syynä ovat asunnon ja hoitoyhteisön vaihtamisen aiheuttamat vanhojen ihmisten sekavuustilat ja kaatumiset."
Koska hoitopaikkojen tarve kasvaa suurten ikäluokkien ikääntyessä, joudutaan miettimään mittavasti muita ratkaisuja. Kivelän mukaan keski-ikäisten tulisi kiinnittää huomiota terveyteensä ja kuntoonsa pysyäkseen mahdollisimman pitkään toimintakykyisinä iän lisääntyessä.
Kivelä kannustaa järjestöjä ja työpaikkoja mukaan herätysliikkeeseen, jonka tavoitteena on saada ihmiset huolehtimaan itsestään. On kuitenkin olemassa sairauksia, joita ei voi ehkäistä terveellisillä elintavoilla.
"Muun muassa niille, jotka sairastavat Alzheimerin tautia tai ovat saaneet aivohalvauksen, yhteiskunnan on taattava hoito. Paikkoja on oltava."
Vain barrikadeille nousu auttaa
Seuraavien vuosien aikana on Kivelän mielestä rakennettava kunnollista palveluasumista niille, jotka sitä tarvitsevat. Heitä ei missään tapauksessa pitäisi siirtää pitkäaikaislaitoksiin, vaan pitkäaikaislaitokset pitäisi ajaa alas. Samalla on luotava ikäihmisille mahdollisuuksia yhteisöasumiseen, sillä se vähentää palveluasumisen tarvetta. Tulevaisuuden varalta joudutaan miettimään omatoimisiakin ratkaisuja. Kodeissa asumista edistävää tekniikkaa on kehitetty, ja niitä tulee hyödyntää.
"Esimerkiksi paljonko pariskunnan toinen osapuoli pystyy auttamaan toista. Keskinäinen auttaminen on tärkeää, samoin yhteishenki."
Mutta mitä jos hoitopaikkoja ei riitä tulevaisuudessa läheskään kaikille, jotka niitä ehdottomasti tarvitsisivat?
"Tehdäänkö laki eutanasiasta? En usko, että menee EU:ssa läpi. Vastustan sitä viimeiseen saakka. Tiedän, että erittäin vanhojenkin toimintakykyä pystytään ylläpitämään hyvällä hoidolla."
Jotta hyvä hoito taattaisiin, pitäisi Kivelän mielestä laatia vanhustenhoitolaki, jota hän on esittänyt säädettäväksi vuonna 2006 Sosiaali- ja terveysministeriölle tekemässään raportissa. Kivelän mukaan hallituksen, ministeriön tai puolueiden taholta vanhustenhoitolakia ei ole nostettu keskustelunaiheeksi. Sama kohtalo on ollut Kivelän esittämällä vanhusasiamiehellä.
"Muu ei auta kuin barrikadeille nousu."