Turun yliopiston yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelä tietää, että vanhustenhoidon tilanne on tällä hetkellä erittäin ongelmallinen. Tulevaisuudessa odotettavissa saattaa olla katastrofi.
"Minulla on pelkoja Suomen selviytymisestä suurten ikäluokkien vanhenemisen aiheuttamista haasteista. Esimerkiksi lääkäreiden ja hoitajien geriatrinen ja gerontologinen koulutus ei ole kehittynyt tarpeeksi nopeassa tahdissa", Sirkka-Liisa Kivelä toteaa.
Lääketieteen ja hoitotyön koulutuksen puutteet vanhustenhoidon osalta jarruttavat Kivelän mukaan kehitystä. Tulevaisuudessa vanhus ei saa rahallakaan hyvää hoitoa, mikäli lääkäri ei osaa diagnosoida esimerkiksi Alzheimerin tautia tai dementiaa.
Lisäksi kuntasektorin organisoimat palvelut aiheuttavat eriarvoisuutta.
"Kunnat tekevät omia päätöksiä ja viis veisaavat ministeriön suosituksista. Eri kunnissa ja jopa kuntien sisällä vanhukset ovat eriarvoisessa tilanteessa. Korostetusti sanottuna se, mihin saatat joutua pitkäaikaishoitoon, määrää koko lopullisen kohtalosi", Kivelä toteaa.
Yhteiskunnan on taattava hoito
Vanhusten asumispalveluiden kilpailuttaminen on Kivelän mielestä moraalitonta. Lopputuloksena halpa hinta on merkittävämpi kuin hyvä laatu.
"Yhteiskunnassa pitäisi käydä poliittinen keskustelu siitä, onko kilpailulainsäädäntö tarkoitettu palveluiden ja ihmisten hoitopaikkojen kilpailuttamiseen. Kilpailutus, joka johtaa palveluasunnon vaihtamiseen hinnaltaan halvimpaan muutamien vuosien välein, aiheuttaa loppujen lopuksi korkeampia kustannuksia kuin pysyvä asuminen samassa palvelutalossa. Syynä ovat asunnon ja hoitoyhteisön vaihtamisen aiheuttamat vanhojen ihmisten sekavuustilat ja kaatumiset."