Kissat ovat erinomaisia terapeutteja. Ne ovat saaneet vuosi sitten poikansa menettäneen toimittaja, kirjailija Pirkko Arstilan taas nauramaan. Kissoista huolehtiessaan Arstila ei ehdi ajatella liikaa surullisia ja ikäviä asioita.
Rymy ja Eetu, kaksi egyptin mau-kissaa tulivat Pirkko Arstilan elämään ja arkeen viime vappuna. Silloin kissat olivat kolmikuisia. Nyt Arstila arvelee niiden jo lähestyvän sukukypsyyttä − sen suuntaista vonkumista on viimeaikoina ilmennyt.
− Kodeissani on ollut kanoja, vuohia, lampaita, liskoja ja vaikka mitä elämäni aikana. Kissojakin on ollut, muutama siamilainen, mutta nyt olin elänyt pitkään ilman eläimiä, Arstila kertoo.
Tänä keväänä hän päätyi ajattelemaan, että eläimestä voisi olla apua surun mukanaan tuomiin vaikeisiin ja ankeisiin aamuihin, ja siinä hän osui oikeaan.
− Päädyin kissaan, koska en halua enää elämääni eläintä tai ihmistäkään, joka olisi minusta täysin riippuvainen. Esimerkiksi koirat ovat alistuvia ja niiden katse on usein syyllistävä, kun lähtee kotoa. Ne ovat paljon kissoja riippuvaisempia omistajastaan. Tosin jalostetuilla, seurallisilla siamilaisillakin oli oma tuimempi katseensa: joko taas menet ulos.
Niinpä Arstila hankki kissat. Ensin hän ajatteli vain yhtä, mutta koska tiesi sen päätyvän koko elämäkseen sisäkissaksi, hankki sitten kaksi − veljekset, joista on seuraa toisilleen.
Onko kissoilla perisynti?
Kissaveljekset eivät vielä koskaan ole olleet erossa toisistaan. Pirkko Arstilan ääneen tulee erityistä lempeyttä hänen kertoessaan, miten kissat hellivät toisiaan.
− Kyyneleet silmissä katselen niitä. Sitä voisi verrata vastasyntyneelle osoitettuun hellyyteen.
− Rymy ja Eetu eivät vielä ole kokeneet elämässään mitään pahaa. Ne ovat viattomimmat olennot, mitä tiedän. Vaikka usein mietinkin, olisiko kissoilla kuitenkin jokin perisynti, joka joskus tulee esiin.
Eläinihminen
Usein puhutaan kissa- ja koiraihmisistä. Arstila sanoo olevansa eläinihminen. Hän pitää sekä kissoista että koirista ja muistakin eläimistä. Hän ihmettelee, miten suorilla sanoilla itseään koiraihmisinä pitävät puhuvat kissanomistajille.
− Useampikin ihminen on sanonut, että älä puhukaan kissoista, en voi sietää kissoja − olen koiraihminen. Se on loukkaavaa, ihan kuin kissa olisi jotenkin vähempiarvoinen. Periytyykö keskiajalta jokin kissakammo?
Kun eläimen on hankkinut ja on usein maksanutkin ison summan, sen arvo on omistajalleen suuri. Arstila arvelee, että kissojen ja koirien omistajilla on erilainen näkemys lemmikin omistamisesta.
− Me kissanomistajat emme halua alistaa ketään.
Eetu yliopistoon, Rymy urheiluopistoon
Eetu-kissa on älykäs, se julistaa heti aamusta kissan oikeuksia kissojen töihin. Jos kissoilla olisi ammatit, Arstila arvelee, että Eetulle sopisi lukkosepän työ. Se kun on erityisen kiinnostunut lukoista. Rymystä taas voisi tulla vaikka jalkapalloilija tai putkimies. Rymyn kiinnostus potkimiseen ja veteen viittaavat siihen suuntaan.
− Itsetuntoni on myös kohentunut. Osaan sellaisia ihmeellisiä asioita kuin imuroida ja käyttää sähköhammasharjaa, kissapojat katselevat minua ihaillen. Kun voimistelen, ne istuvat pepuillaan, katselevat ja kääntelevät päitään aina siihen suuntaan mihin minä taivutan.
Sitä Pirkko Arstila ei vielä ole päättänyt, miten kissojen kanssa keskustellessa itseään kutsuu. Ehkä emoksi.
− Nyt hoidetaan pippa, ja iltaisin aa-aa, tällaista lastenkieltä olen niille puhellut.