Alavutelainen Juhani Jokela toteutti itse unelmiensa makuuhuoneen. Vanhan ladon laudat vuorasivat seinät ja kaikki sisustuksessa on Jokelan itsensä tekemää.
Pohjalaisessa latomaisemassa silmä lepää ja näkee kauas. Kaikki eivät kuitenkaan vanhoissa ladoissa näe sen kummempaa kauneutta. Kun eteläpohjalainen, taiteellisella silmällä varustettu kirvesmies kohtasi purku-uhan alla olevan ladon, oli se rakkautta ensi silmäyksellä.
Harmaat laudat auringon polttamaa eteläpäätyä myöten houkuttivat alavutelaisen Juhani Jokelan töihin. Jokela purki ladon ja tiesi tasan tarkkaan, mitä sen laudoilla tekee; vuoraa niillä oman makuuhuoneensa.
Ensin Jokela maalasi huoneensa lastulevyseinät harmaalla, sitten naulasi ja osin proppasi laudat seinille. Työpöydän yläpuolelle hän nikkaroi kaksi hyllyä viireille ja muistoesineille. Itse ammutun hirven kallo sarvineen vartioi tietokonetta hyllyjen yläpuolelta.
Kaikki huoneen sisustuksessa on Juhani Jokelan itse tekemää: niin kello, kattovalaisin kuin yöpöytäkin. Jopa seinällä olevat taulut ovat itse maalattuja.
Huoneen kruununa on kattovalaisin, jonka Jokela teki löytämästään hirven sarvesta. Sarven keskelle on porattu reikä lamppua varten. Kellotaulu on itse kaadetusta puusta sahattu, metsokuviokin on omin käsin kaiverrettu. Neljä kävyn suomua riittävät antamaan osviittaa, paljonko kello on. Suunnitelmissa on vielä rakentaa työpöytä vuorauksesta yli jääneistä ladon laudoista.
Juhani Jokela ei kelpuuta huoneeseensa mitä tahansa esineitä. Yölampun etsiminenkin otti aikansa mutta lopulta löytyi vanhaa öljylamppua muistuttava valaisin. Vielä on etsinnässä työpöydän valaisin, joka sopisi latotunnelmaan.
Huoneen pitkälle seinälle Jokela naulasi kokonaisen ladon oven. Moni huoneessa vieraileva ensikertalainen käy availemassa hakaa ja tempomassa ovea auki, jolloin isäntä saa aina makeat naurut.
Jokela kehuu huoneensa tunnelmaa rauhoittavaksi. Uni tulee hyvin ja kestää pitkään. Metsästystä harrastavan kirvesmiehen mieluisimmissa unissa seikkailevat samat tyypit kuin Finlaysonin Iltasatu-lakanoissakin; ketut, linnut ja karhut.
teksti: Henna Kekki
kuvat: Mikko Kekki
(MTV3)