Kirpputorilta sisustajan aarteita

Arabian astiat tunnistaa helposti niiden pohjassa olevasta leimasta. Leiman malli on vaihdellut vuosien varrella, joten sen muodosta voidaan päätellä valmistusajankohta. Astiastot tunnetaan koristeiden nimellä ja kuuluisimpia on mm. Myrna. Todellisia kirpputorien helmiä ovat kuitenkin vanhat maitokannut, joita on valmistettu aina viime vuosisadalta asti ja joiden koristelu on usein romanttisen kukallinen tai raikkaan sinivalkoinen. Nostalgiset kannut sopivat keittiön katseenvangitsijaksi ja antavat kesäiselle kattaukselle nostalgisen ilmeen. Haluttuja ovat myös mittakannut, joiden koot vaihtelevat desilitrasta kahteen litraan.

Lasiesineistä suosittuja ovat Iittalan ja Nuutajärven vanhempi tuotanto. Kaj Franckin vuonna 1953 suunnittelemia Kartio-juomalaseja valmistettiin usean värisenä, myös kirkkaana, ja näitä puhallettuja laseja voi löytää kirpputoreilta. Vanhan tavaran liikkeessä yksittäisen lasin hinta on noin 100 markkaa. Muita lasisarjoja ovat mm. Timo Sarpanevan i, Tapio Wirkkalan Romantica ja Saara Hopean pinottavat juomalasit.

1950-luvulta lähtien suomalainen taidelasi on esiintynyt käytännöllisessä muodossa - maljakkoina. Alvar Aallon suunnittelema Savoy- eli Aalto-vaasi ja Tapio Wirkkalan Kanttarelli edustavat kansainvälisestikin tunnustettua suomalaista lasitaidetta parhaimmillaan. Taidelasiesineiden tekijän tunnistaminen ei aina ole yksinkertaista, sillä suomalainen taidelasi on melko epämääräisesti signeerattua. Myös vuosilukujen merkitseminen on satunnaista ja numeroituja sarjoja on tuskin lainkaan. Alkuperäiskappaleiden lisäksi on usein valmistettu sarjatuotantoon sovellettua mallia, joissa kuitenkin on selkeä merkintä uustuotannosta. Aalto-vaasia valmistetaan jatkuvasti. Kanttarelli oli suosittu 1950-luvulla, ja sitä valmistettiin jonkin verran myös 1980-luvulla.

Metalliesineistä hopea, kupari ja tina voivat innostaa keräilijää ja etenkin hopealusikat ovat jo vuosisatoja olleet sijoituskohde. Viime vuosisadalla aloitetun sarjatuotannon myötä myös pienemmällä rahalla voi saada ikioman kokoelman. Hopealusikoiden tyypillisimpiä koristeaiheita ovat 1800-luvulla ilmestynyt simpukka- ja S- tai C- kirjainta muistuttava voluutti. Lusikoiden valmistusajankohta löytyy niiden leimauksista. Suomalaiset ja pohjoismaalaiset hopealusikat ovat yleensä muualla valmistettuja arvokkaampia, koska niiden valmistusaika- ja paikka voidaan määritellä.

Kuparista valmistetut kahvipannut ja kattilat ovat erittäin suosittuja keittiön koriste-esineitä ja ajan patina vain kaunistaa niiden pintaa. Koska liikkeellä on runsaasti vanhoja kuparisia talousastioita, ovat etenkin yksinkertaiset ripustettavat astiat olleet ilmeisesti hyvin yleisiä. Erikoisempia tarvikkeita ovat olleet erilaiset kakku-, pasteija- ja vanukasvuoat. Nykyaikaisen kodin sisustukseen vanhat, kuhmuisetkin kupariastiat tuovat lämpöä ja ne sopivat mainiosti myös käyttöön.

Kansallisromantiikkaa voi löytää puhdetöinä veistellyistä puuesineistä, joita saattaa löytää silloin tällöin. Kauneimpia ovat usein lasten leikkikalut, kuten puuhevoset. Nuket ja niille valmistetut huonekalut ovat todellisia aarteita ja yleensä nämä huonekalut olivat kopioita oikeista käyttöesineistä. Myös modernimmat 1950- ja 1960-luvun pop-lelut, kuten robotit, ovat oivallisia ja kysyttyjä sisustus- ja keräilyesineitä. Ylipäätään pop-esineistö on oma "tyylisuuntansa" ja voi toimia innoittajana koko kodin sisustukselle.

Uudempia keräilykohteita ovat muovituotteet ja viime vuosikymmenien suomalainen design. Mitä lähemmäksi nykypäivää tullaan, sitä tarkempaa silmää harrastajalta vaaditaan. Hauskoja kitsch-esineitä löytyy edullisesti kirpputoreilta, mutta vaatii ehdotonta tyylitajua luoda onnistunut kokonaisuus tämänkaltaisesta esineistöstä. Turvallisempaa onkin hankkia yksittäinen esine piristämään huoneen ilmettä kuin ryhtyä sisustamaan koko huoneistoa samaan henkeen. Esimerkiksi Disney-esineet ovat erinomaisia tähän tarkoitukseen.

Vanhat kirjat, julisteet, kuvat ja postikortit ovat suhteellisen helppoja löytää miltei jokaiselta kirpputorilta ja ovat yleensä edullisissa hinnoissa. Kirjoista arvokkaimpia ovat ensipainokset. Paitsi lukuelämyksen, vanhat kirjat tarjoavat esineenä myös nostalgian tuulia ja ovat oivallinen sisustuselementti. Monien kirjojen alkuperäisasu on kauneudessaan saanut kustantajat painattamaan niistä uusia näköispainoksia. Samoin mm. vanhoista elokuvajulisteista painatetaan kopioita edelleen. Valokuvien keräily ei Suomessa ole vielä kovin yleistä, mutta postikortteja ja nyttemmin myös puhelinkortteja keräillään aktiivisesti. Suomalaisista postikorteista halutuimpia ovat Martta Wendelinin maalaamat kortit.

Kuten aina esineiden ollessa kyseessä, muodit ja trendit vaihtuvat nopeasti ja tämä vaikuttaa myös vanhojen tavaroiden haluttavuuteen. Vanhoilla esineillä kuitenkin säilyy aina tietty arvo, ja ne ovat sinänsä turvallinen sijoituskohde. Ennen kaikkea niiden kautta kodin sisustukseen aukeaa uusi ajallinen ulottuvuus, joka myös ilmentää omistajan persoonallisuutta ja kodin ilmapiiriä. Koska näiden esineiden saatavuus ei ole itsestään selvää, on keräilyesineiden käyttö sisustustarkoituksessa jatkuva ja antoisa harrastus.

Teksti: Tia Taivalmäki
Kuvat: Lasi-Koiso Oy (kahvikuppi) ja General Media Carnac (muut)