USA, 2014. Ohjaus: Brian Percival. Käsikirjoitus: Michael Petroni. Kuvaus: Florian Balhaus. Leikkaus: John Wilson. Musiikki: John Williams. Tuotanto: Ken Blancato, Karen Rosenfelt. Pääosissa: Sophie Nelisse, Geoffrey Rush, Emily Watson, Ben Schnetzer. Kesto: 132 min. Levittäjä: SF Film.
Kirjavaras pohjautuu Markus Zusakin saman nimiseen bestselleriin, jossa lukutaidoton Liesel-tyttö (Sophie Nelisse) lähetetään kasvattiperheeseen, koska hänen äidillään on poliittisten mielipiteidensä vuoksi edessään vankila, maanpako tai kenties kuolema. Uuden ymmärtäväisen isänsä Hans Hubermannin (Geoffrey Rush) rohkaisemana Liesel oppii lukemaan ja jakaa rakkauden kirjoihin kellarissa piileskelevän juutalaisen Maxin (Ben Schnetzer) kanssa. Kirjojen sanat ja niiden ruokkima mielikuvitus tarjoavat molemmille lohdullista pakoa todellisuudesta, eletäänhän toisen maailmansodan kuohuissa ja kauhuissa. Elokuvan kertojana on Kuolema, joka tavoistaan poiketen kiinnostuu elävän Liesel Memingerin kohtalosta.
Natsi-Saksan hirmutekoja on katseltu ennenkin lapsen näkökulmasta. Nokkelimpia näistä on Roberto Benignin elokuva Kaunis elämä, jossa isä yrittää tehdä keskitysleirin arjesta pojalleen jännittävän leikin, jotta lapsi ei oivaltaisi, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Katsojien kyynelkanavat sai auki myös John Boynen kirjaan perustuva Poika raidallisessa pyjamassa, jossa natsiupseerin poika löytää ystävän keskitysleiriltä, aidan takaa. Kirjavarkaassa ei edellä mainittujen elokuvien tavoin eletä valheellisessa todellisuudessa: Liesel aistii hyvin ympärillään olevan vaaran ja ymmärtää valehtelun ja vaikenemisen välttämättömyyden.
Kun amerikkalaiset tai englantilaiset tekevät toiseen maahan sijoittuvan elokuvan, henkilöt puhuvat usein englantia vieraalla korostuksella, tässä tapauksessa saksalaisittain. Kirjavarkaassa huudellaan myös ahkerasti nein-sanaa. Tämä tuntuu kankealta ratkaisulta.
Brian Percival ohjasi tv-sarja Downton Abbeya, joten ajankuvan rakentaminen pitäisi olla hyvin hallussa. Kirjavarkaan filmatisoinnissa on taitavat näyttelijät, dramaattinen tarina ja kaunis kuvaus, palikat periaatteessa hyvin paikoillaan – ehkä liiankin hyvin, sillä herää tunne tarkoin laskelmoidusta tuotteesta.
Kirjavaras on liian lempeä, liian tunnelmallinen, liian helppo kasvu- ja selviytymistarina. Kurjuus, puute ja puolueen ote kansalaisista tarjoavat lähinnä sopivan näyttämön kertomukselle, jossa hyväsydämisyys kantaa uskomattoman pitkälle. Ollaanko jo tultu pisteeseen, jossa Kolmas valtakunta tarjoaa tarinalle vain sen kaipaamat esteettiset ja traagiset kulissit ja häivyttää pois todellisen historian, muuttaa koko holokaustin saduksi? Kirjavarasta katsoessa ei voi olla miettimättä tätä.