Myös kirjailijat ovat saaneet innoitusta kauniista Tarton kaupungista.
Rauniokirkon kirjasto sakeiden lehtipuiden hämärässä Hella Wuolijoki (=Ella Murnik) koulutyttönä Tartossa 1945
Tuomiovuoren juurella, pienten talojen ja kapeitten katujen keskellä, sijaitsi yliopisto, ja tuomiokirkon raunioissa yliopiston kirjasto. Jalompaa paikkaa sellaiselle kirjastolle ei voisi löytää. Muistan, kuinka polveni notkuivat kunnioituksesta, kun kouluaikanani ensimmäisen kerran aukaisin sen oven.
En ole myöhemminkään, en Oxfordin enkä Cambridgen historiallisten holvien alla, tuntenut niin lähelläni keskiajan henkäystä kuin Tarton tuomiokirkon valtavissa ikkunasyvennyksissä, joissa keskellä päivääkin odottaa näkevänsä mustakaapuisen munkin tai röyhelökaulaisen oppineen syventyneenä skolastiikkaan. Kukapa ei olisi nähnyt kummituksia noissa raunioissa.
Aino Kallas, Kirje Ilona Jalavalle 9.12.1904
Täällä on naiskysymys mitä polttavin, siitä keskustellaan kaikkialla.
Meillä on muuten tavattoman huvittava elämä nykyään Tartossa, se kuohuu uusia aatteita. Lukuseuroissa luetaan erilaisista kysymyksistä, pikkukaupunki pakottaa ihmiset intiimiksi keskenään. Tietää aina tapaavansa samat, konserteissa, iltamissa, perheissä, ja vähitellen tapahtuu ryhmitys itsestään.
Saman suuntaiset, saman aistiset liittyvät yhteen.