Kirja-arvio: Vauhti, viina ja vimmaiset päähänpistot näyttävät olevan Kimi Räikköselle arkipäivää

Kari Hotakainen on kirjoittanut varsin sujuvan ja kiinnostavan elämäkerran formulakuski Kimi Räikkösestä. Räikkönen tunnetaan jopa suomalaisittain varsin vähäpuheiseksi ihmiseksi, joten on yllättävää, että Hotakainen on saanut aikaiseksi jopa 269 sivua miehestä - tosin kymmeniä sivuja on erilaisia tilastoja.

Hotakaisen metodina oli olla jonkin aikaa eräänlaisena perskarvana tai kärpäsenä katossa, kun Räikkönen oli kilpakentillä tai kotioloissa vaimonsa ja lastensa kanssa. Myös Räikkösen äiti ja muutamat luottoystävät pääsevät ääneen kirjan sivuilla.

Mitä sitten saamme tietää tästä mystisestä miljonääri-formulakuskista? Ainakin sen, että hän on varsin köyhistä oloista lähtenyt monimiljonääri ja nopea formulakuski.

Kimillä oli lukihäiriö ja hän joutui kertaamaan viidennen luokan. Koulu ei hirveästi kiinnostanut. Ammattikoulu jäi kesken. Kaverit ja erilaiset kepposet täyttivät nuoren miehen elämän.

Vauhti kiinnostaa

Vain autot tuntuivat kiinnostavan - ne olivat oikeastaan pakkomielle ja koska koko perhe harrasti kartingia, alkoi kilpaurheilu Kimin elämässä jo hyvin varhain. Varsinaiseen FI-sarjaan Sauberilla Kimi pääsi jo vuonna 2001 eli 22-vuotiaana nuorukaisena.

Kimi pitää ajamisesta mutta vain ajamisesta. Kaikki oheistoiminnot kuten sponsoreiden tilaisuuksiin osallistuminen tai vaikkapa kisojen jälkeiset tiedotustilaisuudet ovat hänelle tuskaa. Räikkösen aluksi olematon englannin kielen taito on varmasti yksi syy, miksi hän ei ole halunnut kovinkaan innokaasti osallistua näihin oheistoimintoihin.

Kirjassa on muutaman sivun verran referaatteja Kimin lyhytsanaisista vastauksista tiedotustilaisuuksissa - vastaukset ovat muuttuneet jo eräänlaisiksi mattinykäs-tyyppisiksi hassuiksi sutkautuksiksi vaikka se ei varmaankaan alun perin ole ollut tarkoitus.

Lakonisia vastauksia

Kimiltä kysyttiin ennen kauden alkua painonpudotuksesta ja Kimin vastaus oli: En ole vaaka. Häneltä on myös kysytty, minkälainen lähtöruutu tuo viides ruutu on startata, johon Kimi on vastannut: Se on viides ruutu. Erään aika-ajon jälkeen Kimiltä kysyttiin, miltä renkaat tuntuivat, johon Kimi vastasi, että siinähän ne pyörivät.

Kirjaa lukemalle saamme siis tietää, että Kimi ei oikeastaan ole ollut juuri muusta kiinnostunut kuin autoista. Tai no, alkoholista ja bilettämisestä hän on pitänyt kovasti ja kirjassa on lukuisia kännihuuruisia tarinoita. Alkoholilla läträäminen on kuitenkin tapahtunut kisojen välillä, joten ilmeisesti Kimi on tuurijuoppo - tai on ollut, sillä nyt, kun hänellä on lapsia, alkoholin käyttö on kuulemma vähentynyt.

Kimi esiintyy kirjassa eräänlaisena luonnonlapsena. Vauhdin hurman lisäksi kepposet ja kännipäähänpistot ovat täyttäneet vapaa-aikaa. Ja onpa Kimi Singaporen lentokentällä pannut hihnalle ensin matkalaukkunsa ja mennyt sitten itse matkalaukun perässä läpivalaistavaksi.

Hyväsydäminen mulkku

Annetaan Hotakaisen itse kertoa, miten hän näkee Kimin: "Kimi on hyväsydäminen ja mulkku. Hän on lapsirakas ja huumorintajuinen - jos kuulijalla sattuu olemaan samanlainen huumorintaju. Emme saa hetkeäkään luulla omaa huumorintajuamme globaaliksi totuudeksi. Mitä muuta hän on? Varautunut, ujo, suora, sanoo Ferrarin entinen tallipäällikkö."

Koska Kimi oli jopa Hotakaiselle vähäpuheinen, Hotakainen panee kirjaan paljon arveluja, oletetuksia ja pohdintoja Kimin tavoista ja tulevaisuudesta. Pohdinnat ovat tylsiä mutta ymmärrän, että tällä tavalla kirjaan on saatu lisäsivuja.

Noin puolessavälissä kirjaa huomaa myös, että kirjoittajan ote herpaantuu ja usean sivun verran kerrotaan irrallisia tarinoita Räikkösen historiasta. Kirjassa on myös 23 sivua tilastotietoa vuodesta 2001 lähtien.