Kirja-arvio: Rajakansaa: Kohtaamisia ja kohtaloita Imatralta Krimille

Kerstin Kronvall: Rajakansaa: Kohtaamisia ja kohtaloita Imatralta Krimille (Docendo 2018)

Yleisradion pitkäaikainen Moskovan kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall on kirjassaan Rajakansaa keskittynyt kuvaamaan rajakaupunkeja ja niiden muista kaupungeista eroavaa mentaliteettia. Historia on monessa rajakaupungissa läsnä väkevämmin kuin muualla. Ovathan lähes kaikki rajat ja siten myös rajakaupungit sotien ja katkerien rauhanneuvottelujen seurausta.

Kronvall kertoo yhdeksi sysäykseksi kirjalleen tapaamisen vanhan Karjalasta evakkoon lähteneen miehen kanssa. Tämä kun halusi Karjalan takaisin ja siellä nykyisin asuvat venäläiset muuttamaan muualle. Kronvallille lupsakan ja muuten mukavan vanhan miehen katkeruus ja viha näyttäytyivät täydellisenä empatian puutteena. Häntä ihmetytti, miksi mies ei halunnut suojella muita samanlaiselta menetykseltä ja surulta, jonka oli itse kokenut.

Elintaso erilainen rajan eri puolilla

Kronvall käy kirjassaan Krimillä, sotaisassa Itä-Ukrainassa ja rauhallisemmassa Länsi-Ukrainassa. Hän vierailee Romanian ja Ukrainan sekä Puolan ja Valko-Venäjän rajakaupungeissa. Viron Narva ja Venäjän Ivangorod ovat puolestaan täysin toisissaan kiinni olevat rajakaupungit, joita erottava joki erottaa myös Euroopan unionin ja Venäjän.

Raja määrittelee monessa rajan kyljen kaupungissa taloutta, koska elintasoerot ja hinnat saattavat olla hyvinkin erilaisia rajan eri puolilla. Asukkaat pyrkivät ostamaan tavaroita aina halvemmalta puolelta rajaa.

Suomessa on Tornio-Haaparannan lisäksi oikeastaan vain yksi selkeä rajakaupunki, jossa kaupunki jatkuu rajan toiselle puolelle: Imatra ja Enso (Svetogorsk). Kronvall valottaa varsin pitkään nyky-Enson rauhallista menoa.

Kirjassa käydään myös Kouvolassa ja Viipurissa vaikka ne eivät varsinaisia rajakaupunkeja olekaan. Suomen rajakaupungit eroavat Itä-Euroopan rajakaupungeista siinä, että Itä-Euroopassa rajakaupungeissa asuu usein monia kansallisuuksia ja rajan molemmin puolin puhutaan useita samoja kieliä. Suomen ja Venäjän välillä näin ei ole, sillä käytännössä kaikki suomalaiset muuttivat valloitetuilta alueilta Kanta-Suomeen.

Bisnestä ja ahdinkoa

Kronvallin ote haastateltaviinsa on tarkkaileva ja ymmärtävä. Hän selostaa historian tapahtumia ja niistä johtuvia nykyisyyden pulmia.

Krimin valtaus ja Itä-Ukrainan sota kerrotaan osin henkilökohtaisten toimittajamatkojen kautta. Kronvall antaa paikkakuntalaisten puhua haluamansa eikä lähde juuri kiistelemään paikallisten kanssa. Monista toimittajien kirjoittamista kirjoista poiketen tässä kirjassa ei pönkitetä niin sanotun sankaritoimittajan myyttiä.

Kirjasta saa hyvin dokumenttimaisen kuvan alueiden tapahtumista. Kronvall kertoo myös valtavirrasta sivuun jääviä pieniä tarinoita siitä, kuinka ihmiset yrittävät tulla toimeen huonoissa olosuhteissa.

Esimerkiksi Ukrainan sota-alueella naiset myyvät hiuksensa saadakseen rahaa jokapäiväisiin menoihinsa. Bisnestä voi tehdä myös siten, että kun Itä-Ukrainassa ei saa enää pankeista rahaa, joku tarjoaa "kuriiripalveluja" eli hakee vapaan Ukrainan puolen pankeista pin-koodilla rahaa korvausta vastaan.

Tiukat rajamuodollisuudet kertovat eroista

Kronvallin mukaan rajanaapureiden välillä on yleensä sitä suuremmat erot, mitä tiukempia rajatarkastukset ovat. Vaikka Suomen ja Venäjän rajan ylittäminen on helpottunut, ovat rajatarkastukset edelleen varsin tiukat. Eli meillä ja venäläisillä on paljon kulttuurisia eroja.

Kronvall kertoo monista suomalaisten ja venäläisten tapojen pienistä erilaisuuksista. Esimerkiksi kun Venäjällä maksetaan käteisellä, rahaa ei anneta suoraan vastaanottajan käteen, vaan sitä varten kaupan tiskillä on erityisen lautanen, jolle myyjä laittaa myös vaihtorahat. Jonottaminen on toisenlaista, sillä pankissa tai postissa tulija kysyy, kuka on viimeinen, jonka jälkeen vuoro perustuu sen muistamiseen, kenen jälkeen on tilaan tullut.

Kronvall kertoo myös suomalaisten rankasta kohtalosta Stalin vainoissa. Hän valottaa venäläisten näkemyksiä nykysuomalaisista ja kertoo suomalaisten Karjalaan kohdistuvasta seksiturismista mutta myös moninaisista avustusprojekteista, joissa suomalaiset ovat olleet mukana.  

Rajakansaa on oivallinen, tavallisen ihmisten elämästä rajakaupungeissa kertova kirja. 

Lue myös:

    Uusimmat