Helsingin huumepoliisin ex-päällikkö Jari Aarnio kasasi uransa aikana ympärilleen poikkeuksellisen vaikutusvaltaisen piirin eri alojen ihmisiä.
Tuoreessa Keisari Aarnio -kirjassa Helsingin Sanomien Susanna Reinboth ja Minna Passi ovat haalineet ensimmäistä kertaa yksien kansien väliin myös Aarnion toimittajiin kohdistamaa yhteydenpitoa.
Median kannalta kiusallisin kysymys on se, ovatko toimittajat käyttäneet Aarniota nimettömänä lähteenä hänen omia rikosepäilyjään käsittelevissä uutisissa. Journalistin ohjeet kehottavat suhtautumaan tietolähteeseen kriittisesti erityisesti kiistanalaisissa asioissa, koska lähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Kirjassa päätellään, että Aarnio vaikutti merkittävästi itseään koskevaan uutisointiin. STT eritteli kirjasta ja esitutkintamateriaalista tapauksia, joissa Aarnion roolia hänen rikosepäilyä koskevien juttujen lähteenä ei näytetä avatun yleisölle.
SK:n Pernaa: Vastuuta ei siirretty
Aarnion huume- ja virkarikosjutun esitutkintamateriaalin perusteella Aarnio viestitteli omaa rikostutkintaansa koskevasta jutusta esimerkiksi Suomen Kuvalehden toimittajan kanssa. Vuonna 2008 huumepoliisien virkarikostutkinnan aikaan toimittaja luetutti ja tarkistutti sähköpostikirjeenvaihdon perusteella Aarniolla tämän rikostutkintaan liittyvää juttuluonnosta.
Päätoimittaja Ville Pernaan mukaan on mahdotonta kirjata yhtä menettelytapaa siitä, miten nimettömien lähteiden kanssa tulisi menetellä. Hänen mukaansa lähteiden luotettavuus pitää arvioida tapauskohtaisesti.
