Kidutettu irakilainen MTV3 Uutisille: Abu Ghraib ei jätä rauhaan

"He uhkasivat kuulustelujen aikana tappaa meidät laittamalla pistoolin tai kiväärin piipun suuhumme tai ohimollemme. He käskivät laittamaan silmät kiinni ja odottamaan, että luoti tunkeutuisi päähämme. Tai he laittoivat alushousut päähämme, ketjut ja köydet kaulaamme ja käskivät meidät kulkemaan neljällä jalalla kuin koirat."

"Nainen pyysi sotilaspoliiselita, että he raiskaisivat hänet ja säästäisivät hänen tyttärensä. He raiskaisivat ensin tyttären vuorotellen. Äiti ja tytär itkivät ja huusivat kivusta ja kauhusta. Sitten sotilaspoliist tekivät saman äidille. Naissotilas kuvasi molemmat raiskaukset."

Yllä mainitut otteet ovat Suomessa pakolaisena asuvan irakilaisen toimittajan Hussein al-Maadidin kirjasta 361 päivää helvetissä.

"He" ovat yhdysvaltalaisia vartijoita, paikka on Abu Ghraibin vankila Bagdadissa. Alkuvuodesta 2004 paljastuneet kuvat yhdysvaltalaissotilaista nauttimassa vankien kidutuksesta järkyttivät maailmaa ja tahrasivat pahoin Yhdysvaltojen mainetta.

"Toivoin etten olisi syntynyt"

Helsinkiläisen hotellin aulassa istuu haastattelun jälkeen uupunut mies. Väkivallan ja nöyryytysten läpikäyminen oli raskasta.

Kun kysyy millainen Abu Ghraib oli hakkaamisineen, kidutuksineen, raiskaamisineen, tappamisineen, al-Maadidi vastaa vetämällä ensiksi henkeä. Hetken hiljaisuus, silmät kostuvat hieman ja puhe alkaa tuskaisesti.

"Jos Abu Ghraibin seinät pystyisivät puhumaan, ne olisivat kertoneet siitä mitä meille ja muille tapahtui. Kun jouduimme näkemään kammottavia asioita, meidän ainoa turvapaikka olivat seinät. Hakkasimme päitämme seiniä vasten ja metallia vasten. Halusimme kuolla voidaksemme paeta sitä mitä näimme tapahtuvan meille ja muille."

"Olen itkenyt niin paljon, että olen joutunut hankkimaan silmälasit", hän sanoo tarttuen pöydällä olleisiin laseihinsa.

Miehitys oli järkytys

Yhdysvallat miehitti Irakin ja kaatoi Saddam Husseinin hirmuhallinnon keväällä 2003. Al-Maadidi oli tuolloin kolmikymppinen. Itseään kansallismielisenä irakilaisena pitävä al-Maadidi järkyttyi länsivaltojen tunkeutumisesta maahan.

Sotaa ennen hän oli toiminut toimittajana mm. Saddamin pelätyn pojan Udayn johtamassa Babel-sanomalehdessä. Al-Maadidia pidettiin hänen omien sanojensa mukaan häirikkötoimittajana, joka kirjoitti viranomaisia ärsyttävistä epäkohdista. Oli kuitenkin yksi asia, joka oli kaiken arvostelun yläpuolella: Saddam Hussein.

Jossain vaiheessa viranomaiset kuitenkin kyllästyivät al-Maadidiin ja hänet savustettiin Babelista uutisoimaan harmittomista aiheista kuten urheilusta. MTV3:n haastattelussa Al-Maadidi sanoo halunneensa kirjoittaa ihmisten arjesta ja palvella maataan.

Töistä suoraan vankilaan

Miehityksen alettua hän työskenteli mm. Irakin televisiolle ja useille länsimaisille tiedotusvälineille kuten AP- ja AFP-uutistoimistoille ja yhdysvaltalaiselle NBC:lle - kunnes hänet pidätettiin marraskuussa 2003 Bagdadissa keskellä työpäivää. Alkoi vuoden koettelemus, kirjan 361 päivän helvetti, Abu Ghraibissa ja Buccan vankileirillä kaakkois-Irakissa.

Kun Al-Maadidi vapautettiin, hänen oli allekirjoitettava dokumentti, missä hän luopui kaikista oikeustoimista Yhdysvaltoja vastaan. Häntä oli syytetty useista pommi-iskuista ja yhteistyöstä pahamaineisen terroristin Abu Musab al-Zarqawin kanssa.

Ratkaiseva tapahtuma Al-Maadidin päätymisessä maanpakoon Syyriaan ja lopulta Suomeen oli hänen kotikaupungissaan, sunnivaltaisessa Hadithassa läntisessä Irakissa, tapahtunut joukkomurha marraskuussa 2005. Tuolloin ryhmä Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilaita tappoi siviilejä. Yleensä puhutaan 24 kuolleesta. "Luku on väärä, kuolleita oli 33", al-Maadidi sanoo tuohtuneena.

"Kotonani käytiin 23 kertaa"

Al-Maadidi kertoo olleensa tapahtumahetkellä Bagdadissa AP:n toimistossa. Hän lähti samantien Hadithaan kuvaamaan verilöylyn jälkiä. Al-Maadidi sanoo, että materiaali ei kelvannut yhdysvaltalaismedialle, koska "he eivät uskoneet mitä oli tapahtunut". Vasta kun Time-lehti myöhemmin julkaisi tapahtumasta uutisen, häneen otettiin yhteyttä ja pyydettiin menemään uudelle kuvauskeikalle Hadithaan.

Joukkomurha oli kiusallinen valtaapitäville. Maa alkoi polttaa asiaa kaivelleen toimittajan jalkojen alla. Hän jätti kotinsa ja työskenteli toisella nimellä kaksi vuotta, ennen pakenemistaan maasta. "Amerikkalaiset sotilaat ja Irakin viranomaiset kävivät kotonani 23 kertaa kysymässä missä olin. He uhkasivat perhettäni", al-Maadidi kertoo. Yhdysvalloissa Hadithan joukkomurha käsiteltiin sotilastuomioistuimessa. Tuomion sai yksi sotilas. Rangaistuksena oli sotilasarvon alennus.

Kirjoittaminen lisäsi tuskaa

Al-Maadidin puhe kiihtyy silminnähden, kun kysyy Irakin nykytilanteesta ja lännen suhtautumisesta Irakiin.

"Kun lännessä kuolee jonkun näyttelijän kissa, kaikki ovat surullisia. Irakissa on tapettu 2.6 miljoonaa ihmistä, eikä kukaan tee mitään." Al-Maadidin mukaan väkivallan keskeinen syy on länsimaiden etujen säilyttäminen ja öljynsaannin turvaaminen.

Hän myös mainitsee Iranin ja Yhdysvallat Irakin vihollisina, vaikka Yhdysvallat veti joukkonsa pois maasta vuoden 2011 lopussa. Hän pelkää niiden haluavan hajottaa Irakin pienempiin osiin. "Nykyinen uskonnollinen vastakkainasettelu (sunnien, shiojen ja kurdien välillä) on miehityksen seurausta", al-Maadidi sanoo voimakkaasti.

Kirjan kirjoittaminen ei ollut terapeuttinen, puhdistava kokemus. "Tämä lisää tuskaani. Mitä enemmän muistelen tai kirjoitan tai mietin missä olen nyt, mietin perhettäni, kotimaatani, koen enemmän ja suurempaa tuskaa", perheensä kanssa Kokkolassa asuva al-Maadidi kertoo.

Katso Janne Hopsun juttu: (Huomenta Suomi 13.3.2013)