MTV3.fin "Keskustelu Aminin kanssa"-juttusarjan ensimmäisessä osassa ammattinyrkkeilyn keskisarjan entinen Euroopan mestari Amin Asikainen juttelee yhdessä MTV3:n urheilutoimittajan Jani Merimaan kanssa nyrkkeilyhistoriasta sekä oman uransa käynnistymisestä.
Merimaa:
Keitä ottelijoita sinä arvostit erityisesti ollessasi itse nuori ja nouseva nyrkkeilijä?
Asikainen:
Muhammad Ali on ollut sellainen nyrkkeilijä, jota olen seurannut. Sitten Mike Tyson 90-luvun taitteessa. Suomalaisista Jyri Kjäll ja Joni Turunen. Jonin kanssa treenattiin samaan aikaan, hän alkoi menestyä vähän ennen 90-luvun puoltaväliä. Hän oli sellainen, joka antoi minulle lisää innostusta. Olli Mäestä en ollut nyrkkeilyä aloittaessani niin kiinnostunut, kun olin vielä niin nuori, mutta vähän vanhempana aloin arvostaa enemmän häntä. Erik Nikkistäkin aloin arvostaa vanhempana, kun hän vähän aikaa valmensi minua. Hän oli Euroopan listan mies. Sugar Ray Leonard ja Thomas Hearns olivat myös jossakin vaiheessa sellaisia ammattilaisia, joiden matseja tykkäsin katsella. Hearnsin tyylistä pidin ennen kaikkea. Se oli ruoskamainen, tavallaan ihannoin sitä tyyliä, ajattelin että kunpa itsellänikin olisi samanlainen.
Onko sinulle jäänyt katsojana jokin matsi erityisesti mieleen?
Tietenkin Leonardin ja Hearnsin kohtaamiset ja Marvin Haglerin ja Hearnsin matsi. Ne ovat olleet kiinnostavimpia, koska ovat lähempänä omaa sarjaani. He ottelivat monissa sarjoissa. Roberto Durán, Hagler, Hearns ja Leonard olivat neljä kovaa, joita seurasin enemmänkin.
Mistä mielenkiintosi nyrkkeilyä kohtaan lähti?
Se oli ihan vain kokeilua. Kaveriporukalla menimme salille. Siellä oli tietynlainen kuri, siellä pidettiin isällistä huolta. Olli Mäki piti huolta muutenkin. Hän kyseli kuulumisiamme, vei meitä aina kahville ja munkille, välillä syömään, välillä olimme töissäkin hänellä. Kun olin välillä vähän pois salilta ja näimme kylällä, hän sanoi, ettei poikia ole näkynyt treeneissä, treeneihin sieltä. Niin sitä meni heti takaisin sinne. Jalkapalloa pelasin koko ajan siinä välissä, nyrkkeilystä tuli välillä pidettyä taukoa. Sitten sinne aina palasi. Turusen Jonin alettua pärjäämään ajattelin, että minäkin haluan pärjätä. Aloin jättää muita paheita pois ja lisäämään treenimäärää.
Miten nyrkkeily on muuttunut vuosikymmenien aikana?
Taktinen puoli on muuttunut. Ennen oli vähän enemmän vauhtia matseissa, eikä mukana ollut niin paljon ajatusta ja taktiikkaa. Amatöörinyrkkeilystä lähtien taktiset hommat tulevat ajankohtaisemmaksi. Sama ammattinyrkkeilyssä. Matseja voitetaan aika paljon taktiikalla. Tietenkin pitää yhä treenata kovaa ja olla kovassa kunnossa, mutta taktista puolta pitää miettiä enemmän.
Mainitsit Alin, joka toi suunsoittamisen ja sen tyyppisen ennakkohypen rakentamisen lajiin. Mitä ajattelet siitä?
Kyllä se kuuluu siihen, että saadaan vähän mielenkiintoa matsiin. Nyrkkeily on sellainen laji, johon se kuuluu. Joukkuelajeissa on vaikea alkaa pelata sellaista henkistä peliä. Nyrkkeily kun on mies miestä vastaan, on henkinen sodankäynti tärkeää. Jos vastustajan höpötykset menevät ihon alle, voi lamaantua. Varsinkin punnituksessa on hyvä olla hyvä pokeri päällä ja tietty itsevarmuus, mutta ei tietenkään liiallinen. Kyllä se kuuluu siihen, että saadaan porukka kiinnostumaan matsista ja rakennetaan etukäteen suuren urheilujuhlan tuntua. Ei vain pidä ottaa sitä liian vakavasti. Suuri yleisö ei sitä välttämättä tiedä ja eläytyy siihen vähän eri tavalla.
Onko Ali mielestäsi nyrkkeilyhistorian suurin?
Kun ajattelee Alin tappioiden määrää, niin hänellä on aika paljon tappioita, mutta en niin muista Alin tappioita, muistan vain ne voitot. Kyllä hän oli kova. Suomalaisnyrkkeilyssä ensimmäisen tappion jälkeen ollaan ristiinnaulitsemassa kaveria ja uran pitäisi loppua siihen. Ei tappioita pidä niin pelätä. Tietenkin ne ovat aina tahra listalla, mutta ihan kuten missä tahansa muussakin lajissa, tappioita tulee, eikä sille voi mitään.
Entä sitten Tyson?
Sama homma Tysonin kanssa. Ei monikaan muista, kenelle Tyson hävisi loppuvaiheessa. Hän hävisi ihan nollatason miehille. Kyllä muistan Tysonin parhaat ja suurimmat matsit. Tysonista jäi vähän yliliioiteltukin kuva hänen taidoistaan. Hän hävisi kuitenkin Lennox Lewisille, Evander Holyfieldille ja muutamalle vähän heikommallekin kaverille ja palasi tavallisten kuolevaisten joukkoon. Parhaimmillaan hän oli viihdyttävä nyrkkeilijä.
Onnistuiko Tyson luomaan etukäteisilluusion siitä, että vastustajat oikeasti pelkäsivät, eivätkä lähteneet taistelemaankaan häntä vastaan?
Joo, tai lähtivät taistelemaan, mutta kun hän löi aika kovaa ja hänellä oli sopivia vastustajia, hän sai tyrmääjän maineen. Nyrkkeily on pitkälti omasta itseluottamuksesta kiinni. Jos saa hyviä voittoja alle, oma itseluottamus kasvaa. Robert Heleniuksella on nyt sellainen vaihe, että hän tietää pystyvänsä lyömään lujaa ja satuttamaan. Hän on itse ruokkinut itselleen hyvää, tervettä itseluottamusta. Kunhan se ei vain menisi yli missään vaiheessa. Jos alkaa uskoa liikaa omiin nyrkkeihinsä, sitä alkaa unohtaa sen, miten tyrmäykset oikeasti tulevat. Tilanteet pitää valmistella, ne lähtevät hyvistä valmisteluista. Jos alat liikaa uskoa omiin lyönteihisi, nyrkkeily voi muuttua liikaa voiman ja tehon hakemiseksi.
Takavuosina nyrkkeilyn raskaansarjan voittaja oli maailman suurin urheilutähti. Viime vuosina maailman suurin urheilutähti oli golfin Tiger Woods. Mitä on tapahtunut, että on menty tavallaan ääripäästä toiseen siinä, kuka on maailman suurin urheilutähti?
Varmaan, jos raskaassa sarjassa olisi jenkkimestari ja taso olisi kovempi, se voisikin olla nyrkkeilijä. Kun Ali, Lennox Lewis ja Mike Tyson olivat huipulla, olivat he maailman seuratuimmista urheilijoista. Nyt raskaan sarjan taso on aika mitäänsanomaton. Klitshkot ovat ihan ylivoimaisia, sen jälkeen tulee pitkä tyhjä tila. Ehkä sekin vähän verottaa. Ei ole sellaista mielenkiintoista persoonaa. Ovathan Klitshkot hyviä nyrkkeilijöitä, mutta heillä ei ole sellaista karismaa mediassa kuin näillä tummilla jenkeillä oli.
UFC:n suosio on noussut. Onko se verottanut nyrkkeilyn suosiota?
Ehkä jonkin verran, mutta en näe siinä mitään uhkaa. En minäkään tiedä, kuka siellä on suurin tähti, eikä varmasti moni muukaan kaduntallaaja, mutta aika moni tietää nimen Klitshko. Ei se ole mielestäni mikään uhka.
Mitä asioita nyrkkeilyssä on, joita pitäisi mielestäsi muuttaa?
Liittojen väliset jutut. Tietenkin jos sanotaan, että on vain yksi liitto, niin onhan se vähän raakaa, että isoja otteluita olisi koko ajan. Näiden vöiden kanssa pelaaminen, että on näitä väliaikaisia interim-mestareita, se pelleily pitäisi lopettaa. Joitakin vöitä saa vähän alennusmyynnistä. Parhaiden pitäisi päästä rehellisesti ottelemaan maailmanmestaruusvyöstä, eikä ottaa mitään rakennettua listaa. Sellainen kaveri, jolla on 15 matsia ja kaikki voittoja, mutta ei ole oikeasti kohdannut ketään, ei hänellä ole mielestäni oikeutta päästä MM-matsiin. Siihen pitää ansaita paikka.
Ovatko nykyiset painoluokat sopivat?
Painoluokkia ei kannattaisi lähteä muuttamaan. Ehkä sieltä voisi ottaa yhden sarjan pois, mutta taas mikä sarja se olisi? Kyllä painoluokat voivat olla nykyisellään. Jos jokin keskisarja alkaa muuttua 74 kiloksi, olisi se vähän outoa. Se veisi jonkin aikaa. Liittoja pitäisi vähentää, ja oikeiden mestarien pitäisi päästä ottelemaan loogisesti.
Viisiosaisen juttusarjan muut osat julkaistaan myöhemmin tällä viikolla.