Terveyskeskuksista tuttu lääkäripula on pesiytynyt myös julkisiin sairaaloihin, kertoo MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma. Yliopistollisiin sairaaloihin riittää vielä erikoislääkäreitä, mutta pienten keskus- ja aluesairaaloiden tilanne on käymässä tukalaksi.
Avoinna oleviin virkoihin on hankala löytää lääkäreitä. Sairaaloiden oma pitkäaikainen virkakunta ikääntyy ja eläköityy, lähivuosina virkoja tulee tarjolle entistä useammin. Erikoislääkäreitä pienten sairaaloiden virat eivät houkuttele.
– Meillä on jo nyt pulaa ortopedeistä ja sisätautilääkäreistä, kertoo johtaja lääkäri Jari Välimäki Mikkelin keskussairaalasta.
Mikkelissä tilannetta pidetään erikoisena, koska Suomessa on lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Yliopistolliset sairaalat ja yksityispuoli nappaavat erikoislääkärit, maakunnissa kehitys huolestuttaa.
– Lääkärityövoima jakautuu todella epätasaisesti. Yliopistosairaalat saavat lääkärit ja sielläkin on sellainen kierre, että kokeneet erikoislääkärit menevät osittain privaattipuolelle ja sitten taas nuorempi erikoislääkäri täyttää heidän tilansa. Pienempiin kaupunkeihin ei halukkuutta riitä julkiselle puolelle lainkaan, kuvaa kehitystä Mikkelin keskussairaalan kirurgian osastonylilääkäri Pekka Waris.
Erikoistumisvaiheessa olevia kirurgeja Mikkelissäkin vielä riittää, mutta valmistumisen jälkeen kaupunki ja sen sairaala eivät enää kiinnosta.
– Täällä pääsee leikkaamaan paljon ja monenlaista, tekemällä oppii. Erikoistuvat lääkärit käyvät hakemassa pienistä sairaaloista koulutuksen ja lähtevät sen jälkeen isompiin ympyröihin, selvittää Waris.
Maakuntiin keikkailemaan
Pikkukaupungin sairaalat houkuttelevat erikoislääkäreitä myös keikkatyön kohteina. Sairaala kiinnostaa, mikäli työtä voi tehdä oman yrityksen kautta tai keikkafirmojen palkkalistoilla satunnaisesti, silloin kun omaan aikatauluun parhaiten sopii.
– Virat eivät kiinnosta, koska ne sitovat aikaan ja paikkaan. Kirurgit tulevat mieluummin firman piikkiin tekemään leikkauksia, kertoo 30 vuotta Mikkelin keskussairaalassa työskennellyt Pekka Waris.
Sitoutumattomuuden seuraukset huolestuttavat sekä Välimäkeä että Warista.
– Tarvittaisiin lääkäreitä, jotka sitoutuvat potilaisiinsa ja huolehtivat myös heidän jatkohoidostaan, sanoo Waris.
– Nyt käydään vain tekemässä temppuja ja häivytään pikimmiten ilman aitoa vastuuta potilaan kokonaistilanteesta, Välimäki jatkaa.
Yrityksiin ja ostopalveluihin joudutaan turvautumaan myös Mikkelin keskussairaalan päivystyksessä monen muun sairaalan tavoin.
– Osittain taustalla on myös pitkäikäisen virkakuntamme haluttomuutta päivystää. Monella lääkärillämme on jo niin pitkä ura takanaan, ettei päivystys enää houkuttele. Päivystys koetaan nuorten hommaksi, selvittää Välimäki.
Kaupankäyntiä päivystysvelvoitteella
Päivystysvelvoitteesta on tullut myös kaupankäyntiväline työntekijän ja kuntatyönantajan välille. Virkaehtosopimuksen mukaisesta päivystysvelvoitteesta on usein pakko luopua, mikäli virat halutaan täyttää ja pitää täytettyinä.
– Jos virkalääkärit velvoitetaan päivystämään virkaehtosopimuksen mukaisesti, niin hyvin herkästi he ilmoittavat, että lähtevät tämmöisestä talosta pois ja hakevat työtä sairaalasta, jossa ei tarvitse päivystää, toteaa Välimäki ja kuvaa tilannetta painostukseksi.
– Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua. Kaikkien sairaaloiden pitäisi yhdessä vastustaa tällaista kiristystä, tämä ei kuitenkaan onnistu, koska kilpailu erikoislääkäreistä on kova.
Yhä useammin erikoislääkäri asettaa myös muilta osin tarkat ehdot työnteolleen rekrytointivaiheessa. Neuvotellaan henkilökohtaisista eduista ja sopimusten ulkopuolisista erityisjärjestelyistä.
– Nuorella polvella on oma minä lähempänä, meillä oli enemmän eettinen vastuu tasa-arvoisen hoidon tuottamisesta. Jos erikoislääkäreitä olisi enemmän, niin he eivät voisi sanella tällaisia erityisehtoja itselleen, sanoo Pekka Waris.
Lääkäreiden asenteet muuttuneet
Mikkelin keskussairaalassa on havaittu selvä muutos lääkäreiden asenteissa ja suhtautumisessa työhön. Tasapaksujen virkarutiinien sijaan tavoitellaan valinnanvapautta, mielenkiintoisia hoitokokemuksia ja omiin tarpeisiin räätälöityjä työviikkoja.
– Moni nuori lääkäri lähtee firmatöihin sillä ajatuksella, että hän on kolme kuukautta töissä ja sen jälkeen lähdetään kiertämään maailmaa ja ollaan puolikin vuotta reppureissulla jossakin kalastelemassa ja sukeltelemassa. Sitten tullaan takaisin ja tehdään taas kolme kuukautta töitä ja lähdetään taas jonnekin muualle, kertoo Välimäki.
– Tuollainen toimintamalli oli täysin vieras siihen aikaan kun itse valmistuin. Ensin oli työ ja sitten tuli vapaa-aika. Hyvin työkeskeisiä oltiin.
– Tuntuu kovin vieraalta tällainen. Yhteiskuntavastuu on unohtunut ja mennään aina vain itsekkäämpään suuntaan. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja tulla kiireesti rehellisiin töihin, jyrähtää puolestaan Waris.
SOTE:sta helpotusta rekrytointiongelmiin
Mikkelissä odotetaan paljon yhä levällään olevalta sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukselta. Sen toivotaan tuovan rotia paitsi terveyskeskusten myös sairaaloiden rekrytointiongelmiin.
– Me menetetään kattava erikoissairaanhoito mikäli tämä uudistus hoidetaan huonosti, sanoo Välimäki.
Suomessa on viisi yliopistollista sairaalaa, parisenkymmentä keskussairaalaa ja useita kymmeniä aluesairaaloita. Monien poliitikkojen mielestä sairaalaverkosto on liian tiheä ja osa sairaaloista pitäisi saneerata pois. Verkoston karsiminen on kuitenkin hankalaa, koska oma sairaala koetaan alueelliseksi vetovoimatekijäksi ja siitä pidetään kiinni viimeiseen saakka.
– Joskus niinä vainoharhaisimpina hetkinä on ollut semmoinenkin ajatus ja pelko, että odotetaan sairaalaverkoston rapistumista, jonka jälkeen yksityiset tulee ja ottaa kaiken, pohtii johtaja lääkäri Jari Välimäki.
(MTV3)
Sumo video id