Viranomaisen asenne vakiasumiseen mökillä epäröivä
Yksi viime kesän kuumimpia puheenaiheita oli se, millä edellytyksillä kesämökin saa muuttaa ympärivuotiseen käyttöön tai jopa ykkösasunnoksi. Musertava enemmistö MTV3:n nettisivuilla olleeseen katsojakyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kesämökin muuttamiselle ykkösasunnoksi ei saa asettaa korkeita esteitä.
Viranomaisten näkemykset maalle loma-asuntojen muuttamisesta vakituisiksi asunnoiksi menevät enemmän ristiin. Kysymys on paitsi rakentamisen ja asumisen ja ympäristön suojelun välisestä kestojännitteestä ennen kaikkea aluepolitiikasta.
Maaseudun haja-asutusalueilla vakituisesti asuvien määrä on parissa vuosikymmenessä vähentynyt lähes 400 000 henkilöllä. Vastaavasti tilalle on tullut tuplasti enemmän vapaa-ajan asukkaita. Nykyisin maaseudulla onkin jo selvästi enemmän vapaa-ajan asukkaita kuin vakituisia asukkaita. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (julkaisu 7/2000) mukaan lähes tuplaten: 1,0 milj. vakituista asukasta 1,7 milj. vapaa-ajan asukasta.
"Vaasan yliopiston tutkimuksen mukaan mökilleen haluaisi muuttaa 20 000 pelkästään suuriin ikäluokkiin kuuluvaa henkilöä," kertoo sisäasiainministeriön neuvotteleva virkamies Jorma Leppänen. Varsinainen suuri trendi on kuitenkin tämä kakkosasumisen kasvu. Se tapahtuu monesta syystä ja ilman kirjojen muuttamista mökkikuntaan, mutta mökillä asutaan puolet vuodesta.
Kysymys on nyt siitä, sallitaanko myös maaseudun suuntaan tapahtuva muutto. Sallitaanko niiden yhdyskuntarakenteellisten investointien hyödyntäminen, joita maaseudulle on tehty? Tämä toiseen suuntaan tapahtuva muutto tasapainottaa aluekehitystä ja liian nopeaa keskittymiskehitystä ja on vain tervetullut.
Ympäristöministeriön ylijohtaja Pekka Kangas, on varauksellisempi: "Kyllä meillä ympäristöministeriössäkin on se käsitys, että loma-asuntojen pidempi käyttö ja lisääntynyt ympärivuotinen asutus maaseudulla voisi tukea kuntien kehittämispyrkimyksiä. Jotta hyöty saataisiin realisoiduksi, olisi kuitenkin olennaisen tärkeää saada uusi ympärivuotinen asutus sijoittumaan siten, että se tukisi kylä- ja taajamaverkostojen jo olemassaolevaa infrastruktuurin hyväksikäyttöä."
Leppäsen mukaan Suomessa riittää rantaa: "Meillähän on rantaviivaa kaikkinensa 314 000 kilometriä, joka on kahdeksan kertaa maapallon ympärysmitan verran. Kun mökit ottavat tästä 10 prosenttia, siitä jää vielä seitsemän kertaa maapallon ympärysmitan verran mökkeilyn ulkopuolelle. Muut arvokkaat yhteiskunnalliset tavoitteet voidaan tyydyttää hyvin."
Pekka Kangas kuitenkin toteaa, että viimeisten rantojen sulkeutumistutkimusten mukaan jotka tosin koskivat vain merenrannikkoja - niistä on jo sulkeutunut puolet. Emme sinänsä ole huolissamme siitä, jos tämä jäljellä olevien vapaitten rantojen käyttö tapahtuu suunnitelmallisesti ja katsotaan ensin, kuinka paljon pannaan mökkeihin ja kuinka paljon mökittömään virkistäytymiseen, maatalouteen ja niin edelleen.
Kunta päättää siitä, voidaanko kesäasunto muuttaa ympärivuotiseen käyttöön. Kunta päättää myös uusista rakennuksista; ovatpa ne sitten ympärivuotisia tai loma-asuntoja.
Vaikka päätösvalta on annettu kunnille, ne eivät ole tehneet kaavoitustehtäväänsä siinä määrin kuin kysyntä edellyttäisi. Kun kaavoitus puuttuu, valtiohallinto joutuu ratkaisemaan yksittäisiä poikkeuslupia. Ja tässä kohdassa kunnilla tuntuu olevan se käsitys, että kaikkiin lupahakemuksiin pitäisi suostua.
Leppäsen mielestä asiallisia esteitä poikkeuslupien myöntämiselle ei pitäisi olla. Esimerkiksi rannoilla asumiseen liittyvä jätevesikysymys on hoidettavissa nykyisellä, kiinteistökohtaisella jätevesitekniikalla. Rakennuksen on tietysti täytettävä säädyllisen, kelvollisen ja terveellisen asunnon edellytykset. Tällaiset ehdot voidaan tietysti asettaa, kun vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakinaiseksi on esillä.
Lisätietoa rannalle rakentamisen pelisäännöistä ja siitä, millä ehdoilla loma-asunto voidaan muuttaa vakituiseksi asunnoksi, löytyy ympäristöministeriön viime vuonna julkaisemasta esitteestä. Sen sisältö perustuu vuonna 2000 voimaan tulleeseen maankäyttö- ja rakennuslakiin.