Keittiöremontti kätevästi: osa 2 - kokoaminen

Kun kaikki vanha oli raivattu pois, oli helppo maalata niin seinät kuin katot sekä tehdä muut sellaiset remontit, jotka on kätevä tehdä kun tila on tyhjä: esimerkiksi lattian ja vedeneristyksen uusiminen.

Itse kokoamalla päästiin toteuttamaan tiukkaa aikataulua. Tavarat käytiin valitsemassa tiistaina ja torstaina ne olivat jo noutovalmiina; kokoaminen tapahtui heti sen jälkeen yhden päivän kuluessa.

Keittiökalusteiden kasaus on itse asiassa yllättävän yksinkertaista puuhaa. Perustyökaluilla tulee hyvin toimeen: vasara, mittanauha, ruuvinväännin, vatupassi. Tappiliitoksia varten on hyvä varata tavallista puuliimaa; kalusteiden mukana tulee kyllä pikkupussit mutta yllätyksiin on hyvä varautua. Pari pitkää - ja suoraa - lauta on hyvä varata yläkaappien kiinnityksen avuksi, ja alakaappien sokkeleiden takareunaa joudutaan usein loveamaan, jolloin pistosahasta on iloa.

Pakettien mukana tulee lähes poikkeuksetta hyvät ja selkeät kokoamisohjeet, joita on syytä tutkiskella kaikessa rauhassa ennen työhön ryhtymistä. Ensimmäiseen kaapinrunkoon menee opetellessa hiukan enemmän aikaa, mutta sen jälkeen niitä syntyikin sitten suunnilleen yksi minuutissa: osat järjestykseen, puutapit kopsautettiin reikiinsä ja painettiin sivut paikoilleen. Kun niitä viimeksi varovasti koputtelee tiiviiksi vasaralla, on muistettava käyttää suojakapulaa kaapin sivukappaleen ja vasaran välissä.

Alakaapit käännettiin sitten ylösalaisin ja kiinnitettiin pohjassa valmiina oleviin reikiin säädettävät jalat. Tässä vaiheessa niiden korkeus ei ole vielä millintarkkaa - se säädetään oikeaksi sitten kun kaapit ovat paikallaan - mutta hyvä on määrittää jo nyt kaikkien korkeus suunnilleen samaksi: kun työtason pinta on 900 millin korkeudella lattiasta ja sen paksuus on 30 mm, kaappien yläreunan on oltava 870 mm lattiasta. Se on siis etäisyys jalan pohjasta kaapin yläreunaan.

Kun kalusteet oli kasattu päästiin itse asennukseen. Ensimmäiseksi Reiska piirsi seiniin apuviivat täsmälleen oikealle korkeudelle - siihen 870 milliin. Kalusterungot nosteltiin paikalleen ja passattiin nyt säätöjalkojen avulla täsmälleen oikeaan korkoonsa vatupassilla tarkistaen.

Reiskan tapana on aloittaa kiinnittäminen alakaapeista ja tällaisessa L-mallisessa keittiössä nurkkakaapista. Siitä jatketaan sitten seinien puolelle. Nyt täsmälleen oikeassa korkeudessa olevat kaapit kiinnitettiin ensin toisiinsa ja vasta sitten takana olevaan seinään. Tässä keittiössä toinen seinistä oli koolattu puuseinä, johon kiinnitys kävi hyvin helposti ja kätevästi; toinen seinä oli kiveä ja siihen tietysti oli pantava ensin proppuja.

Seinäkaappien kiinnittämistä varten käytettiin apuna suoraa lautaa, joka kiinnitettiin tilapäisesti oikealle korkeudelle - kaappien alareunan tasoon - täsmälleen vaateriin. Sen varaan kaapit on helppo nostaa kiinnittämisen ajaksi. Myös tässä Reiska aloitti asentamisen nurkkakaapista ja työn kulku oli sama kuin alakaappien kohdalla: ensin kaapit kiinni toisiinsa, sitten seinään.

Kun kaikki kaapin rungot olivat paikoillaan, oli helppo suunnitella yläsokkelien kiinnitykset, peitelistat ja ovien asennukset. Ovilevyissähän ei ole vetimien reikiä valmiina, koska se riippuu sekä valituista vetimistä että ovien aukeamissuunnasta - tämä on syytä mitata ja toteuttaa hyvin huolellisesti, sillä kerran porattua reikää ei enää saa tekemättömäksi. Reiska teki pahvista vetimen mukaisen sapluunan - pahvinkin on muuten syytä olla suorareunainen ja -kulmainen, sillä kun se asetellaan ovilevyn alakulmaan, vetimet saattavat muuten tulla vinoon.

Ja viimeinen homma olikin sitten ovien kiinnittäminen paikalleen ja saranoiden säätö. Noiden nykyaikaisten saranoiden avullahan oven saa helposti täsmälleen oikeaan asentoon. Niin keittiö oli valmis käyttöön otettavaksi - ja näytti siltä kuin suunnittelijan näytöltä katsottaessa oli ajateltukin.