Palveluesimies Tiina Koski on saanut jo kahden vuoden ajan tappouhkauksia sisältäviä viestejä asiakkaaltaan. Kehitysvamma-alalla työskentelevä Koski haluaa herättää julkista keskustelua alallaan tapahtuvasta väkivallasta.
5:08
Viestit alkoivat kaksi vuotta sitten, alkusyksystä 2017. Ravattulan toimintakeskuksen kehitysvammainen asiakas alkoi lähettää Tiina Koskelle viestejä, joissa uhkasi tappaa hänet.
Ravattulan toimintakeskus tarjoaa kehitysvammaisille työtoimintaa.
Asiakas oli aiemmin käyttäytynyt väkivaltaisesti muita kohtaan ja uhkaillut työntekijöitä, ja Koski esimiehenä päätti muiden turvallisuutta suojellakseen evätä joksikin ajaksi asiakkaan pääsyn toimintakeskukseen.
Viestien määrä räjähti
Aluksi Koski päätti olla reagoimatta saamiinsa viesteihin. Kehitysvamma-alalla pitkään työskennellyt Koski on tottunut suhtautumaan asioihin kärsivällisesti ja katsomaan asioita välillä sormien välistä.
Sitten viestejä tuli kerralla 100.
– Viestien määrä kasvoi nopeasti. Joinain päivinä tuli muutama, toisina taas kymmeniä.
Koski puhui kotona lastensuojelussa työskentelevän miehensä kanssa, joka kehotti tekemään rikosilmoituksen. Koski empi rikosilmoituksen tekoa.
– Nämä ovat eettisesti vaikeita asioita, kun puhutaan kehitysvammaisista ja rikosoikeudellisesta vastuusta. Jokaisella ihmisellä pitää olla vastuu, mutta mielestäni kehitysvammaisen paikka ei ole vankilassa.
Raja meni lasten uhkailussa
Sitten viesteissä uhattiin tappaa Kosken lapset ja siinä meni Kosken sietokyvyn raja. Koski teki rikosilmoituksen ja lähetti poliisille viestikopiot.
Asiaa käsitellään seuraavaksi käräjäsalissa syyskuussa.
– Poliisit ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä. Hekin pohtivat, mikä olisi oikea ratkaisu oikeudellisessa mielessä. On ikävää, että tämä asia kulkee nyt oikeuden kautta.
"Uusi numero on vain pyyhekumi"
Viimeisistä tappouhkausviesteistä on nyt kulunut pari kuukautta. Koski on toiveikas, ettei viestejä enää tule mutta kertoo, että pitkiä taukoja on ennenkin ollut.
– Olen kiitollinen, jos viestejä ei enää koskaan tule. En ole niitä alun perinkään halunnut ja olen toivonut koko ajan, että niiden tulo loppuu.
Kosken työnumero vaihtuu tapahtuneen takia, mutta pysyy yhä julkisena.
– Uusi numero on vain pyyhekumi asialle, ei ratkaisu.
Harva kertoo kokemuksistaan
Jonkinlaista ratkaisua Koski kaipaisi kehitysvamma- sekä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviin kohdistuvalle väkivallalle. Hän toivoo, että hänen esiintulonsa tuottaisi keskustelua.
– Haluan herättää keskustelua siitä, mitä vaikutusta fyysisellä väkivallalla uhkailulla on työntekijälle. Väkivalta pitää aina ottaa vakavasti ja siitä pitää keskustella.
– Vanhuspalveluiden puolella oli kampanja työntekijöiden turvallisuuden puolesta, ja samanlainen kampanja olisi tarpeen myös kehitysvammapuolella.
Kosken aiemmin antama haastattelu Motiivilehdelle poiki useita yksityisviestejä tuntemattomilta ihmisiltä, jotka kertoivat omista kokemuksistaan.
Koski on miettinyt, mistä johtuu, että moni alalla työskentelevä jää painimaan asioiden kanssa yksin.
– Eräs työkaveri joskus sanoi, että olemme itse kaivaneet itsellemme tämän kuopan. Alallemme ominaista on erilaisuuden hyväksyminen, ja se on kasvattanut sietokykyä. Meidän on alettava nyt täyttää tätä kuoppaa ja tuoda alamme ongelmia esiin julkisuudessa.
"Työntekijöilläkin on oltava turvallista"
Koski kertoo saaneensa pääosin myönteistä palautetta kollegoiltaan kerrottuaan kokemuksestaan julkisuudessa.
– Osalle tämä on varmaan vaikea asia, kun ratkaisua haetaan oikeusteitse mutta toivon, että tämä herättäisi ainakin keskustelua ja pohdintaa alan tilanteesta, jollei ymmärrystä.
Koski on tyytyväinen voimaan tulleesta itsemääräämisoikeuslaista (IMO), jonka tarkoituksena on parantaa kehitysvammaisen henkilön oikeuksia ja vähentää itsemääräämisoikeuden rajoittamista.
– Meidänkin alalla on ollut ylilyöntejä, joten IMO-laki on hyvä lisäys. Meidän on pitänyt tarkastella tarkemmin työskentelyämme.
Hän kuitenkin muistuttaa, että itsemääräämisoikeuden käytännöt eivät saa jyrätä työntekijöiden oikeuksia.
– Työntekijöilläkin on oltava turvallista. Toivon, että lainsäätäjät heräävät asiaan, jotta meidän ei tarvitse mennä Eduskuntatalon portaille kyltti kädessä anelemaan suojelua sote- ja kehitysvamma-alalla.