Katajanokan hotelli poikkeaa muista Helsingin yöpymispaikoista jännittävän historiansa vuoksi. Hannu Kokko on yksi niistä tutkintavangeista, jotka odottelivat tuomiotaan Katajanokalla silloin kun rakennus toimi vielä vankilana. Hänen muistonsa vankila-ajoilta ovat pääasiassa ikäviä.
– 60-luvun puolessa välissä jouduin ensimmäistä kertaa Katajanokalle. Sen jälkeen olin siellä useita kertoja tutkintavankina, vuodenkin kerrallaan, Hannu Kokko kertoo.
Kun Kokko joutui ensimmäisen kerran tutkintavankeuteen, hän oli vasta 17-vuotias. Mies muistaa edelleen hyvin, millainen tunnelma silloin oli.
– Tunnelmat olivat hyvin surulliset. Siinä tuli äitiä ikävä, Kokko toteaa.
Katajanokan tutkintavankeuden jälkeen Kokko lähti lukemaan tiilenpäitä Sörnäisten vankilaan. Istumisen syitä olivat aina nuoruuden tyhmyydet: päihdeongelmat, omaisuusrikokset, pahoinpitelyt ja ryöstöt.
– Olen ollut vapaa lähes 39 vuotta, vapautumiseni jälkeen olen tehnyt avustustyötä vankien parissa Suomen lisäksi Venäjällä, Virossa, Latviassa ja Ruotsissa.
Aamiainen jaettiin ulostepaljun vieressä
Kuusi vuotta sitten Kokko perusti vankila-ajoilta tuttujen ystäviensä kanssa Suomen Kris-yhdistyksen, joka auttaa vapautuvia vankeja jaloilleen. Yhdistystoiminnan myötä Kokko on antanut entisille Katajanokan vangeille kasvot. Kokko on yöpynyt Katajanokan vankilan tiloihin perustetussa hotellissa kaksi kertaa, kun hänestä on tehty haastatteluja.
– Vitsailin vastaanotossa, että ei minulle ole täällä ennen avaimia annettu, kun olen tullut sisään. Pyysin päästä siihen selliin, jossa olin silloin, kun ensimmäistä kertaa jouduin tänne, Kokko kertoo.
