Aika pysähtyi Amatricen kylässä tasan seitsemän kuukautta sitten. Viime vuoden elokuun 24. päivänä 6,0 magnitudin maanjäristys tappoi 235 kylän asukasta ja tuhosi sen historiallisen keskustan.
Seitsemän kuukautta järistyksen jälkeen Keski-Italiassa, Lazion alueella sijaitseva Amatrice on yhtä rauniokasaa. Kyläksi sen tunnistaa vain pystyyn jääneestä kellotornista, muutamasta ehjäksi jääneestä talosta ja romukasojen keskelle raivatuista kaduista. Amatricen historiallisessa keskustassa ei asu enää ketään, ja siellä pääsee käymään vain palomiesten seurassa.
Betonin, vääntyneen raudan ja kivimurskan keskeltä voi tunnistaa arkisia esineitä. Verhot, vaatekaapin, patjoja, lapsen kehdon päälle asennettavan mobilen. Corriere di Rietin toimittaja Marzio Mozzetti tutkailee rauniokasaa turvakypärä päässä.
– Tämä kirja on minun. Siispä se oli tässä, Mozzetti toteaa entisen vuokra-asuntonsa edessä.
Mozzetti muutti Amatriceen vain puolitoista kuukautta ennen kohtalokasta järistystä, joka tappoi koko Keski-Italian alueella lähes 300 ihmistä. Hän pelastui, sillä talo pysyi pystyssä – se romahti vasta lokakuussa sattuneessa seuraavassa järistyksessä. Tammikuussa 2017 samaa aluetta vavisutti muutaman tunnin sisällä vielä neljä suurta järistystä.
Jälleenrakennus kestää kauan
Kuten lähes kaikki muukin Amatricessa, myös pormestarin työhuone sijaitsee tällä hetkellä kontissa. Punaiseen Amatrice-huppariin sonnustautuneesta Sergio Pirozzista tuntuu yhä, kuin maanjäristys olisi sattunut eilen.
-Hienoimpia asioita näiden seitsemän kuukauden aikana ovat olleet ne monet ihmiset, jotka Amatricessa ovat työskennelleet, ja paljon kärsineiden asukkaiden ilonkyyneleet, kun he tänään pääsivät asuntoihin, jotka tulevat olemaan väliaikaisia, siihen asti kunnes he pääsevät palaamaan uusiin taloihin, pormestari sanoo.
Amatricen jälleenrakentaminen on pitkä prosessi. Raunioiden raivaamisen jälkeen on selvitettävä, minkälaisia rakennuksia kylään olisi rakennettava.
– Uskon, että näiden ihmisten pitää palata omaan kyläänsä, mahdollisimman turvallisella tavalla. Se on meidän tavoitteemme, Pirozzi sanoo.
”Yksi Italian kauneimmista kylistä”, ilmoittaa punavalkoinen kyltti irvokkaiden romukasojen vierellä. Amatrice oli kuuluisa amatriciana-pastastaan, mutta sitä tarjoileva ravintoloita ei enää ole. Tuuli ujeltaa raunioissa ja ohi ajaa armeijan kulkuneuvoja.
Uuteen kotiin kuukausien odotuksen jälkeen
Keski-Italian maanjäristykset jättivät kodittomiksi kymmeniätuhansia. Amatricen asukkaista kodittomina on yhä 700-800 ihmistä, jotka on majoitettu kunnan varoilla hotelleihin ja vuokra-asuntoihin.
– Amatricessa on parhaillaan 16 rakennustyömaata, joissa valmistuvat noin 450 asuntoa on tarkoitus luovuttaa asukkaille kesään mennessä, Lazion aluetta johtava Nicola Zingaretti kertoo.
Ensimmäiset 25 väliaikaiseksi tarkoitettua taloa luovutettiin asukkaille maaliskuun puolivälissä, aplodien saattelemana. Sievät keltaiset talot seisovat vierivieressä kahdessa rivissä. Ovien viereen on tuotu ruukkuruusuja ja talojen eteen rakennettu jalkakäytävät, valopylväät ja viheralueet. Takana siintävät lumihuippuiset vuoret.
– Olin raunioissa loukussa kymmenen tuntia, sitten sairaalassa Anconassa kaksi kuukautta lantionmurtuman vuoksi. Sen jälkeen minut majoitettiin hotelliin. Puolisoni menehtyi, poikani asuu Rietissä eikä halua enää muuttaa tänne. Siksi asun täällä yksin. Nyt minun on hyvä olla, Antonio Tomei kertoo uudessa keittiössään.
Osa asukkaista pettyneitä
Talot jaettiin asukkaille kalustettuina. Pöydällä on avaamattomissa pakkauksissa keittiötarvikkeita ja astioita. Sängyn päällä on pyyhkeitä, lakanoita ja peitto, lattialla kaksi laatikollista ruokaa.
Kaikki eivät ole kuitenkaan tyytyväisiä. Rita d’Annibale väittää hänen äidilleen annetun talon seinässä olevan hometta, joka on hätäisesti maalattu piiloon. Iäkäs Assunta Serafini ei sano mitään, mutta hänen silmänsä kostuvat kyynelistä.
– Mitä maanjäristysuhrit oikein ansaitsevat? Tämänkö? Sen lisäksi, mitä he ovat menettäneet?, d’Annibale ihmettelee.
Viereisessä talossa Marokosta kotoisin olevat Ahmed El Bouazzaouy ja hänen vaimonsa Badia Berrais ovat sen sijaan yhtä hymyä.
– Bella bella, kaunis, El Bouazzaouy kuvailee uutta taloaan.
