Sadattuhannet suomalaiset ovat kiinnostuneita raviurheilusta. Lajin sisällä on kuitenkin tapahtunut tällä vuosituhannella ja vielä viime vuosinakin suuria muutoksia.
Raviurheilussa kentällä toimivien henkilöiden – kuten ohjastajien, valmentajien, toimihenkilöiden ja hevosten hoitajien – määrä on ollut laskussa suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä. Suuri osa lajin parissa viihtyvistä on keski-iän ylittäneitä, ja moni entinen ammattilainen on siirtynyt katsomon puolelle.
Harrastus kuitenkin siirtyy edelleen usein sukupolvelta toiselle, minkä seurauksena lajin pariin päätyy jatkuvasti myös uusia, nuoria harrastajia, kertoo raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippos ry:n raviurheilujohtaja Arto Hytönen.
Nuorten parissa korostuvat esimerkiksi hevosten hoitotehtävät, kun taas esimerkiksi poniraviurheilu on usein koko perheen yhteinen harrastus. Poniraviurheilun suosio on ollut Hytösen mukaan kasvussa.
– Hevoset kiinnostavat edelleen yhtä lailla kaikenikäisiä ihmisiä, ja kun lajiin lähtee mukaan, kyllä se yleensä vie mennessään. Raviurheilusta tulee monelle pitkäikäinen harrastus, mikä näkyy hyvin siinä, että ravikilpailuihin osallistuu kaikenikäisiä ihmisiä. Siellä ovat samoissa lähdöissä yhtä lailla ammattilaiset ja harrastajat, naiset ja miehet sekä nuoret ja vanhemmat.
Hevosten määrä on vähentynyt
Myös ravihevosten määrä on vähentynyt kymmenen vuoden aikana hevostenpidon kustannusten kasvun seurauksena. Toisaalta kasvaneet kustannukset ovat lisänneet merkittävästi hevosten kimppaomistusta.
– Vielä viime vuosituhannella yhdellä ihmisellä oli usein useita hevosia, kun nykypäivänä yhdellä hevosella voi olla kymmenen tai jopa viisikymmentä omistajaa. Kimppaomistaminen on mahdollistanut lajin harrastamisen omistajan roolissa yhä useammalle, Hytönen huomauttaa.
Hytösen mukaan monen ihmisen yhteisomistuksessa olevat hevoset ovat usein ammattimaisessa valmennuksessa, ja se on osaltaan tuonut myös uusia elinkeinonharjoittajia raviurheilun pariin.
Kilpailuja katsotaan televisiosta
Hytösen mukaan raviurheilun tv-tuotannot ovat lisääntyneet, mikä on vähentänyt väkeä paikan päällä ravitapahtumissa – mutta samaan aikaan mahdollistanut ravitapahtumien päivittäisen seuraamisen entistä useammalle.
– Suorien tv-lähetysten parissa on nykyään jopa enemmän katsojia kuin aiemmin paikan päällä, eli lajia saa seurattua helpommin ja mistä päin Suomea tahansa, Hytönen toteaa.
Hytösen mukaan varsinkin kesän suurtapahtumat vetävät edelleen hyvin katsojia myös paikan päälle, ja esimerkiksi Kuninkuusraveissa Oulussa oli elokuun alussa paikalla yli 40 000 katsojaa. Kuninkuusravit ovat Suomen suurin ravitapahtuma.
Suomessa on 43 ravikilpailuja järjestävää ravirataa ja lisäksi yli sata harjoitusrataa. Pohjoisin rata on Kolarissa, ja muut ovat levittyneet melko tasaisesti ympäri Suomen.
Ravikilpailuja järjestetään Suomessa lähes päivittäin, keskimäärin reilut 400 vuodessa. Myös kilpailujen määrä on ollut viime vuosina laskussa.
Eläimelle riskialtis laji
Ravihevosten äkkikuolemat ovat puhuttaneet tänä vuonna. Elokuun alussa Killerin raviradalla Jyväskylässä hevonen lyyhistyi radalle ja kuoli. Ilta-Sanom at uutisoi, että kyseessä oli jo viides ravurin kuolema kisoissa tämän vuoden aikana.
Raviurheilu on hevosten näkökulmasta monella tavalla ongelmallinen laji, sanoo Turun yliopiston dosentti, eläin- ja ympäristöasioihin erikoistunut filosofi ja Eläinoikeusakatemian puheenjohtaja Elisa Aaltola.
– Esimerkiksi kuolainvaurioita – verisiä ja tuskallisia haavaumia – tapahtuu Suomessakin tutkitusti paljon.
Aaltolan mukaan hevoset liikkuvat luontaisesti useilla eri askellajeilla, eli ne harvemmin ravaavat luonnossa. Tämän takia raviurheilu voi aiheuttaa hevosille rasitusvammoja tai niveltulehduksia.
Aaltola kertoo, että myöskään kuorman vetäminen ei ole hevosille luontaista ja voi tutkitusti aiheuttaa niille erilaisia lihas-, nivel- ja luusto-ongelmia, joista voi seurata kiputiloja.
Hänen mielestään ajovitsan ja piiskan käytöstä tulisi ehdottomasti luopua.
– Kun ravihevonen altistetaan piiskalla juoksemaan entistä kovempaa, sille syntyy voimakas fysiologinen kiihtymystila, joka voi pahimmillaan johtaa jopa äkillisiin sydänkuolemiin. Kova kiihtymystila altistaa myös vammoille, eli hevoselta voi mennä esimerkiksi jalka poikki. Ajovitsan käyttö ja ohjaksista repiminen ovat ongelmia, joihin olisi aika puuttua vakavasti.
Aaltola kritisoi myös pitkiä kuljetuksia, jotka ovat hevosen kaltaiselle laumaeläimelle erityisen epämiellyttäviä. Hevosilla on voimakas, luontainen tarve olla jatkuvasti yhdessä – ja myös kosketuksissa – muiden hevosten kanssa.
Myös karsinoiden tulisi olla riittävän suuria, jotta hevonen kykenisi makaamaan kyljellään nukkuessaan. Aaltolan mukaan tämä ei aina toteudu.
Aaltola kantaa huolta siitäkin, että kaikki ravihevoset eivät saa viettää vapaasti eläkepäiviään. Jos hevonen ei pärjää enää kilpailuissa, se saattaa päätyä lopetettavaksi – ja jo 6–7 vuoden iässä. Hevoset kuitenkin elävät keskimäärin 20–30-vuotiaiksi.
Kilpailuissa valvontaa
Hippos ry:n Arto Hytösen mukaan ravikilpailuissa on aina mukana hevosiin erikoistuneita ammattilaisia, jotka huolehtivat hevosten hyvinvoinnista. Kilpailuissa tehdään paljon myös erilaista valvontaa, kuten hevosten hyvinvointitarkastuksia ja lääkeainetestausta.
– Myös ravikilpailun säännöillä ohjataan hevosten käsittelyä, kaikkien varusteiden tulee olla hyväksyttyjä, ja tietysti myös eläinten hyvinvointilaki velvoittaa meitä, kuten kaikkia muitakin toimijoita, tekemään tarvittaessa eläinsuojeluilmoituksia.