Vuosia sitten Jane Knight oli kuten kuka tahansa nainen: perheelleen omistautunut vaimo ja äiti, joka tasapainoili töiden ja kodin välillä. Nykyään 47-vuotias Jane elää ilman jalkoja ja toista kättä, sillä hän ei valitettavan monen muun tavoin suhtautunut diabetekseensa tarpeeksi vakavasti.
Englantilainen Jane Knight on menettänyt molemmat jalkansa ja toisen kätensä. Syy siihen ei ole kamalassa onnettomuudessa tai aggressiivisessa syövässä, vaan sairaudessa joka on miljoonilla meistä: diabeteksessa. Jane kärsii seurauksia siitä, ettei hoitanut diabetesta nuoruudessaan.
Jane tunnustaa, että hänen tilanteensa olisi ollut vältettävissä, jos hän olisi seurannut verensokeriarvojaan ja pitänyt ne tasapainossa. Hänen riipaiseva tarinansa on varoittava esimerkki siitä, miten hoitamaton diabetes voi aiheuttaa erilaisia komplikaatioita näön menettämisestä munuaisten tuhoutumiseen, sydänvikoihin ja johtaa jopa raajojen amputoimiseen.
– Ymmärsin vasta ensimmäistä poikaa odottaessani, miten elintärkeää on pitää diabetes aisoissa. Silloin diagnoosistani oli kuitenkin kulunut jo 20 vuotta ja tuhot elimistössäni olivat valitettavasti jo alkaneet, Jane kertoo.
Hälyttävää kyllä, Janen tilanne ei ole ainutlaatuinen. On arvioitu, että maailmassa on noin miljoona ihmistä, jotka sairastavat tietämättään diabetesta ja jättävät sairauden merkit huomioimatta.
Jane diagnosoitiin 1-tyypin diabeetikoksi kymmenvuotiaana, jonka jälkeen hänet vietiin heti lastensairaalaan. Siellä hän opetteli viikon ajan insuliinin käyttöä, jota oli käytettävä kerran päivässä, joka päivä.
Jane kertoo sen jälkeen yrittäneensä syödä järkevästi ja hänen äitinsä tehneen terveellisiä ruokia, mutta sairauden kontrollointi tuntui hankalalta.
– Ongelma oli, etten halunnut kokea niitä pyörryttäviä hetkiä, jolloin verensokeri laskee liian alas. Siitä johtuen sovimme äitini kanssa, että jos harrastin raskasta urheilua, söisin jättikokoisen suklaapatukan ensi hätään. Verensokerini oli todella korkealla, mutta koska siitä ei näkyviä oireita ilmaantunut, ajattelimme ratkaisumme olevan hyvä. Jälkikäteen ajateltuna se oli naurettavaa, mutta siihen aikaan informaatiota sairauden hoidosta oli hyvin vähän, Jane muistelee.
