Kannattaako? Asiantuntija arvioi suositut ihmedieetit

Atkinsin dieetti

Mitä? Yhdysvaltalainen lääketieteen tohtori Robert Atkins kehitti kenties tunnetuimman vähähiilihydraattisen ruokavalion. Atkinsin dieetti perustuu hiilihydraattien, etenkin nopeiden, välttämiseen ja sen sijaan rasvan ja proteiinien suosimiseen.

Riitta Korpela: Atkinsin dieetillä häviää alussa nestettä muutama kilo. Laihtumista se ei ole, sillä rasva ei vähene. Huono puoli Atkinsissa on se, että elintärkeä kuitu jää saamatta. Lisäksi rasvan osuus ruokavaliossa nousee korkeaksi.

On huomattava, että ihminen tarvitsee myös hiilihydraatteja, joten tiukkaa Atkinsin dieettiä ei voi suositella.

Montignacin dieetti

Mitä? Ranskalaisen Michel Montignacin kehittämä dieetti on yksi vähähiilihydraattisen ruokavalion muoto. Kuten Atkinsissa, myös Montignacin dieetissä tulee välttää nopeita hiilihydraatteja. Tavoite ei kuitenkaan ole ketoosi, eikä ruoan määrää rajoiteta. Dieetin pääpaino on glykeemisen indeksin (GI) ja insuliinitason seurannalla.

Riitta Korpela: Glykeeminen indeksi eli GI tarkoittaa erilaisia hiilihydraatteja ja kuinka nopeasti ne nostavat verensokeria ja insuliinitasoa. Esimerkiksi sakkaroosi ja glukoosi nostavat verensokeria nopeasti.

Jos kyseessä on dieetti, joka sallii hitaat hiilihydraatit, tämä on parempi kuin hiilihydraatiton Atkins.

Zone-dieetti

Mitä? Yhdysvaltalaisen ravitsemustieteilijä Barry Searsin kehittämässä erikoisruokavaliossa ravintoaineita nautitaan tarkoissa mittasuhteissa. Ravinnon kaloreista 30 prosenttia tulee rasvasta, 30 prosenttia proteiineista ja 40 prosenttia hiilihydraateista.

Riitta Korpela: Suositus hiilihydraattien saantiin on 50−60 prosenttia kokonaisenergiasta, rasvaan 25−35 prosenttia ja proteiineihin 10−20 prosenttia. Tässä dieetissä proteiineja on siis lisätty ja hiilihydraatteja vähennetty.

Jos ihmisellä on terveet munuaiset, dieetti ei ole vaarallinen. Ylimääräinen proteiini on kuitenkin turhaa. Ihminen ei tarvitse proteiinia enempää kuin 15−20 energiaprosenttia. Loput menevät niin sanotusti hukkaan eli varastoituvat energiaksi.

Paastoaminen

Mitä? Terveyssyistä paastoaminen on kasvattanut suosiota. Nämä paastot ovat joko vesi-, mehu- tai liemipaastoja, joista ensimmäinen on rankin. Paaston mainostetaan vaikuttavan positiivisesti suoliston toimintaan. Sen aikana elimistö käyttää energialähteenä aluksi lihasten ja maksan glykogeenivarastoja sekä rasvaa.

Riitta Korpela: Ihminen ei tarvitse paastoamista. Jos paasto motivoi laihduttamaan, lyhyt, päivän parin pituinen paasto ei ole terveelle ihmiselle vaarallista. Täytyy vain muistaa juoda riittävästi, mieluiten energiaa sisältävää juomaa, esimerkiksi mehuja. Lisäksi on hyvä muistaa, että kun verensokeri laahaa alhaalla, ihminen ei pysty parhaimpaansa.

Yhteenveto

Riitta Korpela: Ihminen kestää ihmedieettiä jonkin aikaa, mutta paino palaa takaisin, kun siirtyy normaaliin ruokavalioon. Ihmedieetit voivat olla vaarallisia, jos sellaiselle ryhtyy esimerkiksi nuori tyttö, joka menee äärimmäisyyksiin eikä kuuntele omaa kroppaansa. Samoin lääkitystä käyttävien on oltava huolellisia ateriarytmin suhteen.

Jos edellä mainitut dieetit laittaa yhteen, käy ilmi, että kaikissa kehotetaan välttämään sokeria. Se on ihan hyvä.

Uskon, että lihavuusepidemioiden taustalla on yhtenä tekijänä jatkuva sokerin, makeisten, makeiden välipalojen ja virvoitusjuomien sekä muiden nopeita hiilihydraattia sisältävien tuotteiden napostelukäyttö (nopeat hiilihydraatit). Verensokeri nousee ja laskee nopeasti, mutta kunnon ruoka ei maistu.

Amerikkalainen napostelukulttuuri tekee sen, ettei nälkä lopu koskaan. Samalla ruokahalun säätely, joka toimii terveellä ihmisellä, menee aivan sekaisin. Kun syödään ranskalaiseen tyyliin pari kunnon ateriaa päivässä eikä niiden välissä mitään, paino pysyy kurissa.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen