Kaksioremontti: sisäportaat paikan päällä

Portaiden suhteen on usein ongelma se, että niihin liittyy joukko varsin tiukkoja määräyksiä. Askelen etenemän tulee olla tietynlainen, maksiminousun samaten, asuinhuoneesta toiseen johtavaa porrasta koskevat eri kaavat kuin muita sisätilan portaita. Syöksyn porrastuksen on pysyttävä kokonaisuudessaan samalla nousulla ja askelella ellei välissä ole tasannetta, ahtaimmassakin paikassa portaan on oltava tietyn korkuinen.

Remonttikohteessa oli aikaisemmin ollut ylemmästä kerroksesta kellariin johtava betoniporras. Kun kellarin käyttö oli muuttunut, tämä porras oli suljettu, katkaistu keskeltä ja poistettu alaosa kokonaan. Kun kellariin tehtiin nyt sauna ja pesutilat, porras päätettiin ottaa uudelleen käyttöön. Se ei osoittautunutkaan kovin mutkattomaksi hankkeeksi. Kun pyydettiin tarjous kahdelta porrasvalmistajalta, molemmat kieltäytyivät: portaita ei voinut rakentaa nykyisten määräysten mukaisesti, joten kumpikaan ei halunnut ottaa vastuulleen niiden tekemistä.

Ainoaksi konstiksi jäi ottaa luuri kauniiseen käteen ja soittaa paikalliselle rakennustarkastajalle. Sieltähän löytyikin käytännön rakentaja, joka tilanteen tarkastettuaan totesi paljon tärkeämmäksi sen, että portaat ovat käytössä turvalliset ja toimivat annettujen rajojen puitteissa mahdollisimman hyvin kuin sen, että jokainen määräys tulisi täytettyä pilkulleen. Näin maalaisjärjen käyttö osoittautui ainakin tässä kunnassa sekä sallituksi että toimivaksi. Siispä ohje kaikille porrasasioiden kanssa tuskaileville: ottakaa aina yhteys omaan rakennustarkastajaan.

Ensimmäiseksi muotoiltiin ja mitattiin reisilankut sekä tilaan että ylhäälle jääneeseen betoniportaan osaan sopiviksi: syöksy jatkuu täsmälleen samassa, portaiden nokkia pitkin mitatussa linjassa alhaalta ylös asti. Reisilankut kiinnitettiin seiniin lujasti 8 x 110 mm pika-ankkureilla.

Rakentamismääräyskokoelma antaa sisäportaille normaaliin askelrytmiin sopivaksi laskukaavaksi 2n + e = 630 mm, jossa n on askelman nousu ja e on etenemä. Ulkoportaissa lukuna voi käyttää suurempaakin; ei kuitenkaan yli 660 mm. Asuinhuoneesta toiseen kulkua välittävässä portaassa nousu saa olla korkeintaan 190 mm ja etenemän tulee olla vähintään 250 mm, muiden varsinaisten käyttötilojen kohdalla nämä ovat vastaavasti 180 mm ja 270 mm ja ulkoportaisiin käytetään omia ohjearvojaan. Jos siis portaan nousu (n) on vaikkapa 185 mm, tämä kerrotaan kahdella. Saatu luku (370 mm) vähennetään 630:stä, jolloin saadaan etenemä: 630 mm - 370 mm = 260 mm.

Portaiden suunnitteluun ja valmistukseen – muun muassa edellä esitetyn kaavan antamien arvojen mittaamistavasta itse portaassa – liittyy tarkempia ohjeita, jotka on tarkastettava Suomen rakennusmääräyskokoelmasta.

Portaiden rakenne on umpinainen. Askelmien väleistä ei tule näkymään mitään, joten rakenne – esimerkiksi reisilankkujen kiinnitykset – jää käytännössä piiloon. Väliinkin tullaan vielä laittamaan villat. Avoimemmassa rakenteessa reisilankkujen kiinnitykset olisi hyvä suunnitella sellaisiksi, että ne jäävät mahdollisuuksien mukaan piiloon.

Porrasaskelmien kiinnitystä varten reisilankkuihin kiinnitettiin valmiiksi rimat, kukin kolmella 5 x 80 mm ruuvilla. Tämä takaa yksinäänkin hyvin tukevan rakenteen, mutta sitä lujittavat edelleen ylemmän askelman etureunassa olevasta rimasta alemman askelman takareunaan kiinnitettävät peitevanerit. Yläportaan rima sijoitetaan siten, että vanerin pinta tulee tasaan askelman etureunan kanssa. Portaat pinnoitettiin huovalla. Myöhemmin asennettavaksi jäi vielä käsijohde, jota määräyksetkin edellyttävät.

(JKA 2.3.2007)