Sisäkatto tehtiin ympäripontatuista, molemmin puolin vesiohenteisella lakalla käsitellyistä sisustusvanerilevyistä. Nyt käytetyn, kirkkaalla lakalla viimeistellyn pinnan lisäksi on valittavissa muitakin värivaihtoehtoja: tummemman tai vaaleamman ruskea sekä harmaa. Lisäksi on tietysti puuvalmis levy, jonka jokainen voi käsitellä tarkalleen haluamansa sävyiseksi. Molemminpuolinen käsittely takaa sen, ettei puu ala myöhemmin kieroilla. Tämähän pitää itse asiassa tehdä kaikelle puutavaralle – jopa paksulle liimapuulevylle. Levyt ovat hyötyleveydeltään 454 mm ja -pituudeltaan 732 mm: valmistajan mukaan on todettu, että tämän kokoinen levy on katossa ihmisen silmälle kaikkein miellyttävin.
Kiinnityspuiksi valittiin tällä kertaa lauta. Se on koolaukseen esimerkiksi kakkoskakkosta hankalampi vaihtoehto sen takia, että vähänkään isokouraisemmalta sormet tuppaavat olemaan ahtaalla levyjä paikalleen pannessa – muuta estettä sen käytölle ei ole – mutta tässä matalahkossa huoneessa katon pintaa ei haluttu laskea yhtään enempää kuin oli ehdottoman välttämätöntä.
Levyt voi kiinnittää koolauspuihin viimeistely- tai hakasnaulaimella tai ruuvaamalla. Naulaimen käyttö on tietysti nopein tapa, mutta sellaistahan ei kaikilla ole käytettävissä eikä sitä ehkä kannata hankkiakaan pelkästään näin pienen työn takia. Ruuveillakin onnistuu mainiosti.
Lähtö on ratkaisevan tärkeä. Sitä varten räpsäistiin värilangalla apuviiva urospontin etenevän reunan kohdalle, mutta kun ensimmäiset levyt ovat paikoillaan, on vielä pitkän linjarin kanssa tutkittava, että reunat ovat todellakin millin murto-osan tarkkuudella tasan.
