Sisäkatto tehtiin ympäripontatuista, molemmin puolin vesiohenteisella lakalla käsitellyistä sisustusvanerilevyistä. Nyt käytetyn, kirkkaalla lakalla viimeistellyn pinnan lisäksi on valittavissa muitakin värivaihtoehtoja: tummemman tai vaaleamman ruskea sekä harmaa. Lisäksi on tietysti puuvalmis levy, jonka jokainen voi käsitellä tarkalleen haluamansa sävyiseksi. Molemminpuolinen käsittely takaa sen, ettei puu ala myöhemmin kieroilla. Tämähän pitää itse asiassa tehdä kaikelle puutavaralle – jopa paksulle liimapuulevylle. Levyt ovat hyötyleveydeltään 454 mm ja -pituudeltaan 732 mm: valmistajan mukaan on todettu, että tämän kokoinen levy on katossa ihmisen silmälle kaikkein miellyttävin.
Kiinnityspuiksi valittiin tällä kertaa lauta. Se on koolaukseen esimerkiksi kakkoskakkosta hankalampi vaihtoehto sen takia, että vähänkään isokouraisemmalta sormet tuppaavat olemaan ahtaalla levyjä paikalleen pannessa – muuta estettä sen käytölle ei ole – mutta tässä matalahkossa huoneessa katon pintaa ei haluttu laskea yhtään enempää kuin oli ehdottoman välttämätöntä.
Levyt voi kiinnittää koolauspuihin viimeistely- tai hakasnaulaimella tai ruuvaamalla. Naulaimen käyttö on tietysti nopein tapa, mutta sellaistahan ei kaikilla ole käytettävissä eikä sitä ehkä kannata hankkiakaan pelkästään näin pienen työn takia. Ruuveillakin onnistuu mainiosti.
Lähtö on ratkaisevan tärkeä. Sitä varten räpsäistiin värilangalla apuviiva urospontin etenevän reunan kohdalle, mutta kun ensimmäiset levyt ovat paikoillaan, on vielä pitkän linjarin kanssa tutkittava, että reunat ovat todellakin millin murto-osan tarkkuudella tasan.
Levyt on tarkoitettu kiinnitettäviksi vain pitkiltä sivuilta, mutta koolauspuun sattuessa sopivasti kohdalle sen voi kiinnittää lisäksi myös lyhyeltä sivulta. Hakas- ja viimeistelynaulaimella sopiva väli on kymmenen senttiä, ruuvikiinnityksessä 15-20 senttiä. Jos päädyssä on koolauspuu mihin voi laittaa kaksi ylimääräistä ruuvia, ruuvien (tai hakasten) määrää voi vastaavasti vähentää pitkällä sivulla. Koska koolaus oli tehty laudasta, sopiva ruuvin pituus on 3 x 25 mm.
Sekä hakasilla että ruuveilla kiinnitettäessä niiden sopiva etäisyys on 6-7 mm urospontin reunasta siten, että seuraava naaraspontti peittää ne. Hakanen uppoaa itsestään sopivasti pontin sisään, mutta ruuvia täytyy "vedättää" sen verran, että kanta ei jää ahdistamaan seuraavan levyn naarasponttia vasten. Mahdollisesti esiin nousevat puunsyyt pyyhkäistään saman tien pois vaikkapa peukalonkynnellä.
Levyjako suunniteltiin siten, että toisessa suunnassa molempiin reunoihin meni saman levyinen kappale. Toisin päin se ei ollut mahdollista, vaan päätettiin lähteä liikkeelle täydellä ja puolikkaalla, jolloin kattoon syntyi mukavan näköinen tiilikuvio. Pitää myös muistaa, että vanerikatonkin reunoille on jätettävä noin puolen sentin elämisvara.
On erityisen tärkeää pyrkiä välttämään kapeaa suikaletta reunassa. Edes uusissa taloissa huoneet eivät ole välttämättä täsmälleen suorakaiteen muotoisia vaan kiilaavat; usein jopa kahdessakin suunnassa, mikä pitää on erityisesti levykaton kohdalla tärkeä pitää mielessä. Jos sauma tulee kovin lähelle kiilaavaa reunaa, kiilaus paljastuu armottomasti hyvin häiritsevällä tavalla kun seinä ja sauma ovat viistoja toisiinsa nähden. Pahimmillaan sauma saattaa jopa "kadota" jossain katon reunan puolivälillä.
Upea vanerikatto syntyy tavattoman nopeasti, varsinkin kun otetaan huomioon, että se on kerralla valmis. Kun levyt ovat paikallaan, ei tarvita enempää pohjustusta kuin maalausta. Puutavaraliikkeistä saa painetut, seikkaperäiset ohjeet, joissa on nähtävissä lisää malleja ja vaihtoehtoja.
Lisätietoja:
KoskiPanel
Jälleenmyyjät: Starkki, Bauhaus
Koskisen Oy, www.koskisen.fi
(JKA 2.2.2007)