Suomi ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla. Asuntorahoitusjärjestelmämme on ottanut tämän väistämättömän kehityskulun huonosti huomioon.
Onneksi markkinoille on vihdoin tulossa malleja, joissa ymmärretään ikääntyvän väestön asumisen tarpeet ja tosiasiat. Tässä yhteydessä esille on tuotu mm. käänteinen asuntolaina tai käänteinen asuntokauppa. Oudolta kuulostavaa käsitettä valaisee Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Matti Inha:
"Tavallinen suomalainenhan on säästänyt itselleen koko ikänsä merkittävän omaisuuden asunnon muodossa. Kun hän sitten aikanaan jää eläkkeelle ja tulot pienenevät, rahavirran voisikin kääntää toisin päin: hän ei maksakaan enää pankille asuntolainaa, vaan saa pankilta rahaa elämiseen asunto vakuutenaan".
Mallia on toteutettu yleisesti muualla maailmassa - Yhdysvallat on tässäkin suurin edelläkävijä. Alaikäraja on 63 vuotta; kun saavuttaa sen ja omistaa asuntonsa, voi tehdä pankin kanssa sopimuksen jonka mukaan pankki ryhtyy maksamaan kuukausittain tilille rahaa. Se on lainaa joka erääntyy, kun asukas muuttaa asunnosta pois - palvelutaloon, jonnekin muualle tai ajasta iäisyyteen.
Entä sitten käänteinen asuntokauppa?
"Rahavirtana kysymyksessä on sama käytäntö, mutta siinä asunnosta tehdään kauppa. Ihminen jatkaa asumista omassa kodissaan ja tutussa asuinympäristössään ja saa sitten vähitellen sen muodostaman pääoman käyttöönsä."
Suomessahan ei ole ollut ollenkaan tämäntyyppistä lähestymistapaa. Inha arvelee kyseessä olevan pitkän luterilaisen perinteen - on ajateltu, että jokaisen ihmisen velvollisuus on säästää asunto velattomaksi ja jättää se sitten perintönä jalkeen jääville.