Jos Biden voittaa vaalit, tarvitaan suunnanvaihtoon myös muuta – presidentin tavoitteet voivat vesittyä, jos senaatti pysyy republikaanien hallussa
Julkaistu 25.10.2020 02:00
MTV UUTISET - STT
Vaikka Joe Biden voittaisi marraskuussa presidentinvaalit ja nousisi Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi, maan tuleva suunta riippuu paljon myös samaan aikaan järjestettävistä kongressivaaleista.
Jos demokraatit eivät saa haltuunsa kongressin molempia kamareita eli niin sanottua värisuoraa, Bidenin mahdollisuudet toteuttaa haluamaansa politiikkaa ovat paljon rajallisemmat.
– Kyllä se tosi paljon sitoo käsiä, koska lainsäädäntöön tarvitaan se, että esitykset menevät kummastakin kamarista läpi ja siitä presidentin hyväksyttäväksi, sanoo Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Anna Kronlund.
Tällä hetkellä näyttää lähes varmalta, että demokraatit pitävät kongressin alemman kamarin eli edustajainhuoneen hallussaan. Republikaanien mahdollisuudet värisuoraan ovat siis käytännössä olemattomat.
Demokraatit valtasivat edustajainhuoneen vuoden 2018 välivaaleissa, jolloin etenkin keskiluokkaisten lähiöiden asukkaat käänsivät selkänsä republikaaneille. Vaalitulos torpedoi presidentti Donald Trumpin mahdollisuudet saada suuria uudistuksia runnottua läpi.
Trumpin kahden ensimmäisen presidenttivuoden aikana koko kongressi oli republikaanien hallussa.
Senaatti on vaikeampi pala
Demokraattien katseet kiinnittyvät nyt etenkin kongressin ylähuoneeseen eli senaattiin, jossa voitto ei rakenteellisten syiden ja vaalitavan vuoksi ole läheskään niin selvä kuin edustajainhuoneessa.
Jos senaatti pysyy republikaanienemmistöisenä, senaatin enemmistöjohtaja Mitch McConnell voi jatkossakin estää demokraattien hallitseman edustajainhuoneen hyväksymiä lakialoitteita tulemasta edes senaatin käsittelyyn.
Nykyisenkaltainen jakautunut kongressi tuskin saisi paljoakaan lainsäädäntöä hyväksyttyä.
– Tällä hetkellä todennäköisyys yhteistyölle puolueiden välillä on hyvin pieni, muistuttaa Uppsalan yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen professori Dag Blanck.
Republikaanit ovat hallinneet senaattia vuoden 2014 vaaleista lähtien. Sen jälkeen senaatista ja sen enemmistöjohtajasta McConnellista on tullut demokraattien painajainen. McConnell blokkasi merkittävän osan esimerkiksi presidentti Barack Obaman tuomarinimityksistä.
Demokraattien pitää napata neljä paikkaa
Todennäköistä on, että senaatin hallinta ratkeaa pienillä marginaaleilla.
Jos Biden voittaa presidentinvaalit, Kamala Harris nousee varapresidentiksi, jonka ääni ratkaisee senaatissa tasatilanteissa. Niinpä siis 50–50-asetelma riittäisi todennäköisesti demokraateille senaatin hallintaan.
Kääntääkseen nykyisen republikaanivoittoisen 53–47-tilanteen 50–50-tilanteeksi demokraattien pitää viedä republikaaneilta ainakin kolme paikkaa. Koska demokraatti Doug Jones mitä todennäköisimmin menettää paikkansa umpirepublikaanisessa Alabamassa, demokraattien täytyy luultavasti viedä republikaaneilta ainakin neljä paikkaa.
Coloradossa ja Arizonassa demokraatit todennäköisesti syrjäyttävät istuvat republikaanisenaattorit. Monessa osavaltiossa, kuten Pohjois-Carolinassa, Iowassa ja Mainessa, on käynnissä tasaisia kisoja.
Kronlund muistuttaa, että presidentinvaalien tulos voi heijastua siihen, miten kongressivaaleissa äänestetään. Jos Biden ottaa murskavoiton, se voi auttaa muitakin demokraattiehdokkaita.
– Useat eri tutkimukset kertovat, että varsinkin senaatinvaalit korreloivat nykyään aika läheisesti presidentinvaalien tulosten kanssa.
Kentuckyssa demokraatit ovat laittaneet paljon paukkuja vihaamansa McConnellin kukistamiseen, mutta mielipidemittausten perusteella McConnell näyttää säilyttävän paikkansa.
Myös senaatin näkyvimpiin republikaaneihin kuuluva Lindsey Graham on ennakkosuosikki voittamaan Etelä-Carolinassa, vaikka demokraattihaastaja Jaime Harrison on laittanut hänet yllättävän ahtaalle.
Puolueen sisäiset jakaumatkin vaikuttavat
Demokraattien tulevien tavoitteiden kannalta on merkitystä sillä, saako puolue senaattiin esimerkiksi 50, 51 vai 52 paikkaa. 50–50-tilanteessa hallinta olisi paljon hauraampaa, kun yksikään senaattori ei saisi livetä ruodusta.
– Siellä on niin paljon erilaisia faktioita puolueiden sisällä. Vaikka presidentillä olisi värisuora kongressissa, se ei automaattisesti takaa että kaikki menisi yksinkertaisesti läpi, Kronlund sanoo.
Tästä saatiin esimerkki Trumpin presidenttikauden alkuvaiheessa, kun hän ei saanut kumottua Obaman terveydenhuoltouudistusta, vaikka kongressi oli republikaanien hallussa. Republikaanien talouskonservatiivinen siipi edustajainhuoneessa vastusti Trumpin vaihtoehtoista ratkaisua liian kalliina.
Obamankaan ei ollut helppo saada terveydenhuoltouudistustaan läpi, vaikka kongressi oli hänen kahden ensimmäisen presidenttivuotensa ajan demokraattien hallussa.
Demokraattien sisäistä vääntöä saattaa olla edessä myös nyt, jos puolue ottaa vaaleissa hallintaansa sekä Valkoisen talon että kongressin.
– Täytyy muistaa, että demokraattipuolue on nyt suhteellisen yhtenäinen, koska he kaikki ovat keskittyneet yhteen asiaan: sen varmistamiseen, että Trump häviää. Jos he voittavat ja etenkin jos he voittavat myös senaatissa, puolueen vanhat jakolinjat tulevat esiin, Blanck sanoo.
– Etenkin progressiivinen siipi voi vaatia enemmän kuin Biden on ehkä valmis antamaan heille.
Vasemmiston ja maltillisten demokraattien välistä kitkaa voi olla tiedossa esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvissä kysymyksissä.
Eroon jarrutuskeskustelusta?
Jos demokraatit saavat senaatin haltuunsa, esiin nousee myös keskustelu senaatin filibusterin eli jarrutuskeskustelusäännön poistamisesta.
Tällä hetkellä monissa lainsäädäntöasioissa jarrutuskeskustelun lopettamiseen tarvitaan senaatissa vähintään 60 ääntä, jolloin vähemmistöpuolue voi 41 senaattorin turvinkin estää lainsäädäntöä menemästä läpi.
Saadakseen kunnianhimoisempia suunnitelmiaan läpi demokraattien olisi käytännössä päästävä eroon jarrutuskeskustelusta. Jos yksinkertainen enemmistö riittäisi, demokraattien olisi paljon helpompi hyväksyä lakeja.
Senaatin nykyinen vähemmistöjohtaja Chuck Schumer on sanonut, että kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä. Jarrutuskeskustelusta luopuminen on kuitenkin kiistanalainen aihe, etenkin kun republikaanit voisivat vallata senaatin takaisin heti seuraavissa vaaleissa.
– Yleensä on niin, että jos on enemmistössä, vähemmistöpuolueen valta harmittaa. Mutta jos se on toisinpäin seuraavissa vaaleissa, sitten ehkä ollaan iloisia, että sääntöjä ei muutettu, Kronlund toteaa.
Toisaalta demokraatit tietävät, että jos he eivät hyödynnä mahdollista värisuoraansa suurten muutosten tekemiseen, voi mennä taas vuosia ennen kuin sekä Valkoinen talo että kongressi ovat puolueen hallussa. Presidentin puolue tuppaa ottamaan takkiin välivaaleissa, joten aika vallankahvassa voi jäädä lyhyeksi.
Esimerkiksi Obamalla oli vuoden 2008 vaalivoiton jälkeen vain kahden vuoden aikaikkuna värisuoran kanssa. Tuona aikana hän ehti saada vaivoin läpi terveydenhuoltouudistuksensa. Sen jälkeen republikaanit marssivat vakuuttavaan voittoon vuoden 2010 välivaaleissa ja ottivat edustajainhuoneen haltuunsa.
– Sitten Obaman piti pärjätä kuusi vuotta republikaanien vähintään osittain hallitseman kongressin kanssa. Äänestäjien muisti on lyhyt, Blanck muistuttaa.
Uusien osavaltioiden lisääminen ei ole helppoa
Senaatin vaalitapa, jossa jokainen osavaltio saa väkimäärästä riippumatta kaksi senaattoria, suosii tällä hetkellä republikaaneja. Puolue dominoi valtaosaa vähäväkisistä ja maaseutumaisista osavaltioista, jotka ovat senaatissa yliedustettuina.
Demokraattien sisällä on haaveiltu tilanteen korjaamisesta esimerkiksi lisäämällä pääkaupunki Washington DC ja Puerto Rico uusiksi osavaltioiksi, mikä todennäköisesti toisi demokraateille lisää paikkoja senaattiin.
Koko puolueen saaminen tällaisten isojen rakenteellisten muutosten taakse ei kuitenkaan ole helppoa.
Atlantic-lehden haastattelemien demokraattien mukaan puolueen ensimmäisiä toimia mahdollisen valtaannousun jälkeen olisi luultavasti hyväksyä elvytyspaketti koronapandemian kanssa painivan talouden piristämiseksi sekä hyväksyä lakipaketti, joka helpottaa äänestämistä vaaleissa monin tavoin.
Sen jälkeen puolue voisi kääntää katseensa kunnianhimoisempiin – ja vaikeammin toteutettaviin – tavoitteisiinsa.
