Jorma Uotinen juhli viime vuonna 40-vuotista uraansa. Tanssitaiteilija katsoo menneitä vuosia kiitollisena: hienot työtilaisuudet ovat seuranneet toisiaan tasaisena jatkumona.
Jorma Uotinen kietoutui mukaan teatterin maailmaan 10-vuotiaana pikkupoikana päästyään avustajaksi Porin teatteriin. Tie taiteilijaksi oli pedattu jo tuolloin.
− Teatteri oli määräävä asia elämässäni, sillä halusin näyttelijäksi. Esiintymisen halu oli lapsena valtava. Halusin myös jo nuorella iällä johtaa muita, Uotinen kertoo.
Esiintyä ja johtaa Uotinen on sittemmin saanut sydämensä kyllyydestä. Pitkää, värikästä uraa on mahdoton niputtaa muutamaan lauseeseen.
− Asiat ovat seuranneet hyvin orgaanisesti toisiaan. En ole koskaan hakenut virkoja. Mutta totta kai sieltä nousee asioita, jotka ovat olleet käänteentekeviä.
Pariisi, ikuisesti
Pariisi on kaupunki, jonne Uotinen palaa aina uudestaan. Rakkaus juontaa vuoteen 1976, jolloin tapahtui jotain ennenkuulumatonta: 26-vuotias suomalainen tanssija sai pestin Pariisin maailmankuuluun oopperaan.
− En tiedä, onko toinen suomalainen tanssinut sillä näyttämöllä. Kokemus oli tajunnanräjäyttävä ja muutti elämäni suunnan ratkaisevasti. Siitä alkoivat parhaat vuoteni tanssijana.
Boheemia tanssijan elämä ei kurinalaisessa työympäristössä ollut, intensiivistä kylläkin. Uotinen kiersi esiintymässä ympäri maailmaa.
− Käyn Pariisissa yhä vuosittain. Se on kaupunkina hektinen, aina löytää jotain. Noista vuosista aukeni myös kytkentä, josta on sittemmin hyötynyt koko Suomen tanssielämä.
