Lähtiessään matkalle kohti Lissabonia keväällä 1937 oikeustieteen ylioppilas Jorma Multanen alkoi kirjoittaa matkapäiväkirjaa. Ensimmäisiä lauseita rustatessaan hänellä ei ollut aavistustakaan, että kirjan sivut täyttyisivät lopulta pommeja väistelevän valvontaupseerin mietteistä.
– Kun katsoo, kun kuusi tai seitsemän pommikonetta lentää yli ja näkee, kun pommit irtoavat, sitä vain yrittää pysyä matalana ja miettii, että kuoleeko vai ei. Siinä ei oikein ehdi etsiä kameraa, Jorma Multanen selittää pahoitellessaan ottamiensa pommituskuvien vähäistä määrää.
Hän esittelee valokuva-albumiaan, jossa olevat kuvat on otettu yli 70 vuotta sitten. Sivu sivulta muistot alkavat elää.
– Tuossa olen minä Gibraltarilla vuonna -37. Tuossa on sen ajan suurin sotalaiva. Nuo ovat kaikki meidän poikia, tuo on ranskalainen, tuo belgialainen ja nuo kaksi ovat Suomesta, Multanen selostaa.
Meidän pojilla hän viittaa kollegoihinsa, Kansainliiton Puuttumattomuuskomitean valvontaupseereihin. Heidän tehtävänsä oli valvoa, ettei Espanjaan kuljeteta salaa sotatarvikkeita. Toisin sanoen tarkoitus oli estää Espanjan sisällisodan leviäminen rajojen ulkopuolelle.
Kesä maailmalla venähti kahdeksi vuodeksi
Multanen tuli joutuneeksi keskelle Espanjan sisällissodan pyörteitä puolivahingossa. Hän otti keväällä 1937 yhteyttä Ulkoministeriöön, jonka lehti-ilmoituksella haettiin tarkkailijoita Espanjaan. Nuori meriupseerikurssin suorittanut oikeustieteen opiskelija kuvitteli näin hankkivansa hyväpalkkaisen kesätyön ja palaavansa syksyllä takaisin opintojensa pariin.
– Kun nousin 25. toukokuuta 1937 junaan, minulla ei ollut aavistustakaan, mihin olin ryhtymässä. Perillä Lissabonissa tapasin suomalaisen aseveljen, joka piti minulle tunnin mittaisen esitelmän siitä, mitä minun kuuluu tehdä, Multanen muistelee.
