Veteraanipromoottori Antti Einiö kertoo, että hänen työstään on kadonnut hauskuus. Vielä 60-luvulla työnteko suomessa esiintyvien artistien ja heidän agenttiensa kanssa perustui pitkälti herrasmiessopimuksiin ja mitään ei välttämättä ollut paperilla. Nykyiset sopimukset ovat monen sivun mittaisia ja täynnä lakitekstiä, jota ei Einiön mukaan tahdo jaksaa edes lukea.
Antti Einiö aloitti promoottoriuransa 50-luvulla, jolloin hän toi suomeen jazz-artisteja. Ensimmäisen kerran hän järjesti rock-konsertin vuonna 1964. Yhtye oli The Hollies, ja tapahtumapaikkana B-messuhalli eli nykyinen Töölön kisahalli. Konsertti oli loppuunmyyty, olihan Hollies erittäin suosittu, Englannin listoilla kakkosena heti Beatlesien jälkeen.
Jimi Hendrixin kanssa oluella
Maailmalla pyöri pitkään huhu, että Einiö olisi vienyt Jimi Hendrixin Helsingissä naistentansseihin. Hendrix oli vieraana Einiön juontamassa Nuorten tanssihetki -ohjelmassa ja halusi nauhoitusten jälkeen oluelle.
− Menimme iltapäivällä Iso-Roballa olevaan kuppilaan, jossa sattui esiintymään joku nahkahousuorkesteri. Jimi ei oikein viihtynyt, joten vaihdoimme paikkaa. Tästä tapauksesta huhu on ilmeisesti saanut alkunsa, mutta se ei siis pidä paikkaansa.
Kyseisestä TV-esiintymisestä Hendrixille maksettu palkkio oli tuhat dollaria. Seuraavana päivänä Hendrix esiintyi kulttuuritalolla, ja siitä hänelle maksettiin toinen tonni.
− Aika vaatimattomiahan keikkapalkkiot siihen aikaan olivat. Tosin muutamaa kuukautta myöhemmin Hendrixin saamisesta Suomeen olisi pitänyt pulittaa jo kymppitonni.
Tähdet maksavat miljoonan
Nykyään keikkojen järjestäminen on kylmää bisnestä. Suurten tähtien palkkioissa puhutaan tuhansien sijasta miljoonista dollareista. Raha ratkaisee.
− Jos tarjotaan tarpeeksi rahaa, agentit laittavat artistinsa soittamaan vaikka suomalaiseen ulkovessaan, Einiö tuhahtaa.
Muutenkin alalta on Einiön mukaan hävinnyt kaikki ilo.
− Ennen keikkajärjestäjillä oli tapana tarjota artisteille illallisia. Syötiin, juotiin ja juteltiin yhdessä. Nykyään en edes välttämättä halua tavata artisteja henkilökohtaisesti, paitsi vanhoja tuttuja, Einiö sanoo.