Suomessa syntyy vuosittain noin 70 miljoonaa tonnia jätettä. Noin viisi prosenttia tästä jätemäärästä muodostuu yhdyskuntajätteistä ja -lietteistä, eli kotitalouksien ja siihen rinnastettavien teollisuus- tai palvelutoiminnan jätteistä. Kun otetaan huomioon kaiken kulutuksestamme syntyneen jätteen, jokainen meistä tuottaa jätettä noin 500 kg vuodessa. Eniten jätteistä on vaivaa ympäristölle ja terveydelle. Terveyshaitta voi aiheutua esimerkiksi jätteiden myrkyllisyydestä tai jätteessä elävistä taudinaiheuttajista, ympäristöhaitat taas voivat kohdistua ilmaan, vesiin ja maaperään.
Suomen jätehuolto perustuu ympäristölainsäädäntöön. Lainsäädännön keskeisin tavoite on vähentää jätteen syntymistä. Jätteiden välttämisen kannalta valintapäätös eli tavaroiden ostohetki on koko jätteenkierron tärkein vaihe. Vaikka jätteetöntä kulutusta tuskin on olemassa, voi kuluttaja silti valita vähäjätteisen ja runsasjätteisen kuluttamisen väliltä.
Kulutustottumuksilla voi vaikuttaa
Koska suuri osa kaatopaikalle päätyvästä jätteestä on vielä käyttökelpoista tavaraa tai ainakin hyödynnettävissä raaka-aineena uusien tuotteiden valmistuksessa, olisi suuri osa jätteistä vältettävissä muuttamalla kulutustottumuksia. Hyviä konsteja välttää turhaa jätteensyntymistä on ostaa tavarat harkiten. Hyvä laatu, tavaran sopiva takuuaika ja hyvät raaka-aineet takaavat usein tavaran pidemmän käyttöiän.
Lisäksi on hyvä muistaa, että kaiken ei tarvitse olla omaa, eli myös tavaroiden lainaaminen on ympäristöystävällistä toimintaa. "Ei mainoksia" -tarra ulko-ovessa vähentää kertyvän paperijätteen määrää huomattavasti, samoin toimistoissa voidaan käyttää harkitsevampaa tulostus- ja kopiointikäytäntöä. Kertakäyttö on turhaa luonnon kuormittamista, kaikki kertakäyttöiset pussit, astiat, vaipat ja nenäliinat voi usein korvata kestävällä vaihtoehdolla.
Vaikka jokainen omalta osaltaan pyrkisikin vähentämään jätteiden syntyä, kokonaan emme voi ongelmaa poistaa. Tällöin on tarjolla lukuisia kierrätysmahdollisuuksia. Jätteiden kierrättämisen mahdollisuudet vaihtelevat kunnittain, mutta lähes koko Suomessa kerätään jo paperi-, pahvi-, lasi-, metalli- ja ongelmajätettä, monin paikoin myös biojätteitä, kartonkisia nestepakkauksia ja energiajätettä. Pääasiallinen vastuu jätehuollon järjestämisestä on jätteen haltijalla, asumisessa syntyvän jätteen huollosta vastaavat myös kunnat.
Tavallisimmin kiinteistöittäin tai asuinalueittain lajitellaan keräyspaperia ja ongelmajätteitä sekä yhä useammilla paikkakunnilla myös keräyslasia ja biojätettä. Kerrostaloasukkailla on taloyhtiössään usein ainakin yleisimmät jätekierrätyspisteet, jäte on tällöin mahdollista jakaa biojätteeseen, sekajätteeseen sekä paperinkeräykseen. Lisäksi jätteitä voi toimittaa yhteisiin keräyspisteisiin, jonne omakotitaloudetkin vievät kierrätettävät materiaalinsa. Luonnollisesti omakotitalouksilla on mahdollisuus myös polttaa omissa tulisijoissa maitopurkit, sanomalehdet ja muut paperit. Talolle voi hankkia myös oman kompostin, jossa biojäte maatuu mainiosti.
Kierrätys ennen kaatopaikkaa
Kun olemme hoitaneet oman osuutemme jätteiden lajittelusta ja kierrätyksestä, astuu mukaan yleinen jätehuolto. Tavoitteena on hyödyntää jäte ensisijaisesti materiaalina ja toissijaisesti energiana. Kaatopaikkakäsittelyä pidetään vähiten suositeltavana vaihtoehtona.
Ympäristönsuojelun vaatimustason noustessa on jätehuoltolaitoksissa siirrytty entistä enemmän jätteiden keskitettyyn käsittelyyn. Käsittelylaitoksissa jätteistä jalostetaan uudelleen käytettäviä raaka-aineita. Laitoksissa jäte lajitellaan materiaalien ominaisuuksien mukaan joko käsin tai koneellisesti. Käsinlajittelu on käytössä ainoastaan keräyspaperin ja uudelleen käytettävien tai täytettävien pakkausten tarkistuslajittelussa. Optista lajittelua käytetään muun muassa lasin erottelussa ja puhdistuksessa.
Lajittelulaitoksien lisäksi jätteemme saattaa päätyä biologiseen käsittelyyn. Orgaanista jätettä voidaan käsitellä kompostoimalla, jolloin mikrobit hajottavat ja muokkaavat kosteissa ja hapellisissa olosuhteissa eloperäisestä jätteestä humusta, tai mädätyksellä, jolloin orgaanista ainesta hajotetaan hapettomissa olosuhteissa toimivien mikro-organismien avulla. Kiinteiden jätteiden mädätys tapahtuu aina suljetuissa laitoksissa, kun taas kompostointi voidaan suorittaa pieninä erinä niin sanotuissa aumakompostoreissa tai kompostointilaitoksessa. Pienkompostointi soveltuu ratkaisuksi yksittäisille kiinteistöille, kun taas laitosmainen kompostointi edellyttää suurten jätemäärien käsittelyä.
Jätettä voidaan lisäksi polttaa joko yksinään tai seospolttoaineena. Suomessa lajiteltua jätettä käytetään lisäpolttoaineena muutamissa energiantuotantolaitoksissa. Lajittelematonta yhdyskuntajätettä poltetaan vain Turun jätteenpolttolaitoksessa.
Suurin osa jätteestä käsitellään Suomessa kaatopaikalla. Kaatopaikoille päätyvät jätteet ovat kuitenkin luonnonvarojen tuhlausta. Vaikka jätteiden kaatopaikkakäsittelyn laatu on viime vuosina parantunut, on suuri osa käytössä olevista kaatopaikoista edelleen pieniä sekä puutteellisesti varusteltuja. Haitallisimpia ovat kaatopaikkojen vaikutukset pinta- ja pohjavesiin, koska osa kaatopaikoista sijaitsee pohjavesialueella tai niiden välittömässä läheisyydessä. Lopetettuja kaatopaikkoja on luokiteltu saastuneiksi maiksi, joista osa on kunnostettu. Tulevaisuudessa toivotaan, että kaatopaikalle sijoitettaisiin vain sellaiset jätteet, joiden syntyä ei ole mahdollista ehkäistä tai joita ei ole mahdollista hyödyntää materiaalina tai energiana.
(teksti Niina Rintamäki)
Lähteet:
www.jatelaitosyhdistys.fi,
www.vyh.fi,
www.ytv.fi,
Pirkanmaan jätehuolto oy