Mainos

Järvilehdon veneturma oli liian vaikea onnettomuus

Jyrki Järvilehdon veneonnettomuus osoittautui liian vaikeaksi. Lukuisat seikat jäivät epäselviksi, jolloin Turun hovioikeudelle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin todeta Jyrki Järvilehto syyttömäksi.

Kun vene törmää noin 80 km/h vauhdilla sillan pieleen, tuho on selvää.

Kuvassa näkyy miten veneen vasen kylki osui siltaan juuri matkustajan paikan etupuolella.

Auto-onnettomuuksien syitä ja seurauksia on tutkittu paljon, mutta veneonnettomuuksista ei tällaista dataa ole.  Turun hovioikeus yritti päätöksen perusteella ymmärtää onnettomuutta, mutta se osoittautui liian vaikeaksi.

Silminnäkijöitä ei ollut ja Järvilehto kiisti ajaneensa. Juttu piti ratkaista teknisen näytön ja asiantuntijoiden arvioiden mukaan.

Yksi keskeinen syy ongelmiin oli Länsi-Uudenmaan poliisin teknisessä tutkinnassa. Jutussa jäi esitutkinnassa selvittämättä mitä näyttöä – syytettä vastaan tai sen puolesta – olisi saatu veneen rakenteista, korkeusasemista ja lujuuksista olisi ollut saatavissa.

Hovi moittii poliisia siitä, että teknisessä tutkinnassa ei tehty laskelmia tai rekonstruktiota veneen, sen rakenteiden tai henkilöiden liikeradoista törmäyksessä. Kun tiedot puuttuivat, mitään simulaatiota ei kyetty tekemään. Moitittavaa oli paljon enemmänkin: esimerkiksi veneen sisäosan rakenteita ei mitattu, eikä rakenteiden korkeutta verrattu Järvilehdon tai kuolleen miehen vammojen sijaintiin.

Kun perustiedot jäivät puutteellisiksi, johtopäätöksistä tuli arvailua. Veneen rakenteiden ja henkilöiden liikeradat törmäyksissä jäivät avoimiksi. Asiantuntijat eivät olleet jutussa yksimielisiä ja esittivät omasta mielestään todennäköisiä tapahtumienkulkuja, jotka olivat kuitenkin ristiriidassa toisten näkemysten kanssa.

Syyttäjän lähtökohta oli se, että kuolleen miehen vammat sopivat matkustajan paikalle, joten Järvilehdon on ollut pakko ajaa. Käräjäoikeus oli uskonut tämän, mutta hovi ei.

Hovioikeuden mukaan ongelmana oli se, että vammalöydöksiä verrattiin paikallaan olleisiin tai paikoilleen asetettuihin rakenteisiin, eikä arvioinnissa huomioitu törmäyksen aiheuttamia henkilöiden ja liikeratojen muutoksia.

Kuolleen miehen vammoista ei voitu päätellä hänen olleen matkustajan paikalla. Se oli mahdollista, muttei varmaa. Sen paremmin Järvilehdon vammat eivät kertoneet yksiselitteisesti hänen sijainnistaan veneessä.

Tapahtumista ei kerta kaikkiaan saatu varmuutta.

Rikosjutussa todistustaakka on syyttäjällä, jonka on todistettava syytteensä. Tässä jutussa tärkeäksi periaatteeksi nousi myös se, että tuomioistuin ei saa katsoa näytetyiksi seikkoja, jotka se olettaa tosiksi, mutta joista ei ole esitetty näyttöä.

Oikeus voi antaa langettavan tuomion vain, jos syyllisyydestä ei jää järkevää epäilyä. Hovi toteaa päätöksessään suoraan, että jos todistelu jättää vastaamatta varteenotettaviin kysymyksiin, järkevää epäilyä ei saada eliminoitua.

Hovi katsoi, että syyttäjän näyttö siitä, että kuollut mies oli matkustajan paikalla, oli jonkin verran vahvempaa kuin puolustuksen näyttö siitä, että Järvilehto oli veneen takaosassa.

Tuollainen ei kuitenkaan riitä tuomitsemiseen.

Aiemmat blogitekstit Järvilehto-jutun hovioikeuskäsittelystä:

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.